Ilkka Herlin mietiskeli opiskeluvaihtoehtoina oikeustieteellisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan tarjontaa 1970-luvun lopulla. – Sitten tuli vahva tunne, että haluan Suomen historian ytimeen. Aloitin historian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1979. Jälkeenpäin olen katunut hieman vain sitä, että en lähtenyt opiskelemaan historiaa jonnekin kauemmas kotiympyröistä. Lue lisää »
Opiskelin maisteriksi vuosina 1989–1996. Pidin pari vuotta taukoa, jonka jälkeen suoritin jatko-opintoja sporadisesti 1998–2009. Olisin halunnut jäädä yliopistolle ainiaaksi. Yliopiston idea, se että on mahdollisuus kuunnella luentoja, lukea kiinnostavia kirjoja ja kirjoittaa niistä, riitti syyksi olla yliopistolla. Sai useita vuosia olla kirjastoissa, käydä välillä Porthaniassa kahvilla ja palata taas takaisin lukemaan. Voiko parempaa kuvitellakaan? En olisi halunnut sen päättyvän. Lue lisää »
Väitöstutkimuksessaan Anna Moring havaitsi, että kun yhteiskunta haastaa sateenkaariperheitä, niissä tehdään kahta enemmän töitä vanhemmuuden oikeuttamiseksi. Vanhemmuus käsitetään olemisen sijaan tekemisenä. Lue lisää »
Tutkijanuran muotoutuminen on ollut malliesimerkki siitä, miten monimutkaisien asioiden parissa historiantutkimuksessa työskennellään, kun pyritään arvioimaan miten ja miksi erilaiset inhimilliset prosessit ovat kehittyneet ja edenneet. Samu Nyströmille kyse on ollut monenlaisten tavoitteiden ja sattumien summasta. Lue lisää »
Filosofian tohtori Kimmo Svinhufvud työskentelee äidinkielen opettajana Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa. Hän tarjoaa opiskelijoille tukea opinnäytetyön kirjoittamiseen myös kurssimuotoisesti ja verkkomateriaalin välityksellä. Kielikeskuksessa hänen kollegoinaan työskentelee kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen äidinkielenopettaja. Graduoppaiden ja -blogin kirjoittamisen Svinhufvud aloitti jo 2000-luvun alkuvuosina, jolloin hän työskenteli Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella lehtorina. Lue lisää »
Väitöskirja-aihion levätessä laakereillaan Liisa Suvikumpu päätyi Paavo Hohdin pyynnöstä auttamaan Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan oimiston perustamisessa. Muutaman vuoden kuluttua hän kuitenkin halusi palata tutkimuksen pariin ja rohkeasti irtisanoutui työstään. Lue lisää »
Monet vieraiden kielten tutkijat ovat uransa alkuvaiheessa tarttuneet asioihin, jotka ovat olleet heille itselleen vaikeita. Suosituin teema venäjän kielen osalta on ollut verbiaspektit, joita pidetään ”mahdottomana” oppia kunnolla. Tarkastelin väitöskirjassani vähintään yhtä haastavaa ilmiötä, venäjän substantiivien liikkuvaa painoa. Lue lisää »
Kiinnostus johonkin tutkimusaiheeseen saa usein alkunsa vaivihkaa. 1980-luvun puolivälissä litteroin eli siirsin kirjoitusasuun miesryhmien keskusteluja professori Auli Hakulisen tutkimusavustajana. Jossakin vaiheessa havahduin kuulemaan ääninauhoitteilta lyhyitä äännähdyksiä: milloin kuului ”mm”, milloin ”joo”, milloin ”niin”. Nämä havainnot johtivat tutkimaan vastaussanojen (dialogipartikkelien) ”joo” ja ”niin” samankaltaisuutta ja eroja väitöskirjaksi asti. Samalla niiden tutkiminen johtikin myös selvittämään monenlaisia keskustelutoimintoja ja keskustelun jäsentymistapoja, sillä ”joo” ja ”niin” ovat keinoja vastata moniin erilaisiin puheenvuoroihin. Lue lisää »
Viime aikoina tiedemaailmassa on puhuttu paljon suurten aineistomassojen, big data, merkityksestä tutkimukselle. Suomalaiset Venäjän tutkijat saivat jo kymmenen vuotta sitten käyttöönsä Integrum-tietokannan, joka käsittää yli 50 miljardia sanaa erilaisia lehtitekstejä. Kehittämällä tehokkaat hakumetodit olemme aineiston avulla osoittaneet, että venäjän kielioppien antama tieto monista venäjän kielen piirteistä ei pidä paikkansa, jos tarkastellaan aitoa kirjoitettua kieltä. Lue lisää »
Tutkimustyöni pitkäkestoinen teema on suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutus. Väitöskirjani Itsekasvatusta ja kapinaa (2004) käsitteli Karkkilan työläisnuorten kirjoittavaa keskusteluyhteisöä 1910–1920-luvulla. Tärkeimpänä aineistona oli työläisnuorten toimittama käsinkirjoitettu Valistaja-lehti, joka löytyi Karkkilan poliisiaseman ullakolta. Käsinkirjoitetut lehdet ovat vieneet minut pitkille matkoille ajassa ja paikassa. Lue lisää »
Ebba Witt-Brattström oli Ruotsin Södertörns högskola -yliopiston ensimmäinen naispuolinen professori. Se olikin sikäli hyvin sopivaa, että professuuri oli sukupuolikysymyksiin suuntautuneessa kirjallisuustieteessä. Vuodesta 2012 Witt-Brattström on toiminut Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professorina. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät teatteritieteen kansainväliseen kesäkouluun, jossa valmistelin väitöskirjaani vuosina 1995–2000. Näiden vuosien kuluessa valkeni, että professorimme Pirkko Koski oli onnistunut poimimaan kesäkoulun opettajakuntaan alamme kansainväliset huiput. Sen joukon sparraamana oli helppoa osallistua teatteritieteen maailmanjärjestön FIRT:n kongresseihin omalla paperilla jo jatko-opintojen varhaisessa vaiheessa. Tuntui etuoikeutetulta tutustua kongressien useisiin pääpuhujiin. Lue lisää »
Olin kerran tohtorinkaronkassa, jossa väittelijä tullessaan puheessaan kohdalleni kiitti minua siitä, että olen auttanut häntä ymmärtämään hy… Lue lisää »
Eräs tärkeä näkökulma Henrik Meinanderin tutkimuksessa on ollut aatteiden sosiaalihistoria. Häntä on harvoin kiinnostanut aatteet sellaisinaan, sillä niiden alkuperää, merkitystä ja vaikutusta ohjaavat historialliset kontekstit ja vaikuttimet. Tämä oli jo Meinanderin pro gradun ja väitöskirjan näkökulma. Lue lisää »
Aloitin opintoni Helsingin yliopistossa 1970-luvun lopulla siirtyessäni silloisesta Joensuun korkeakoulusta Helsinkiin, suureen maailmaan. Helsingissä saattoi mennä filosofian luennoille, syventyä Suomen historian arkistoihin, tutustua lehtivalokuvaukseen. Pääaineen suomen kielen opinnoissa sai tietää paikannimien historiasta, kun Senaatintorille leijui hiljakseen lumihiutaleita. Lue lisää »
Ensimmäiset opinnäytteeni käsittelivät englantilaista filosofia ja valtiomiestä Francis Baconia (1561–1626). Valitsin aiheeni paljolti sillä… Lue lisää »
Klassillinen tasavaltalaisuus tai toisinaan vain tasavaltalaisuus viittaa uuden ajan Euroopassa poliittisiin ideaaleihin, jotka saivat innoit… Lue lisää »
Käpyläläinen Liisa Suvikumpu haki suoraan lukion jälkeen opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Se oli hänelle selkeä päämäärä, ei ollut vaihtoehtoja. Kun tervetuloa-kirje kolahti postiluukusta, Suvikumpu ei silti ollut uskoa sitä todeksi. Lue lisää »
Tärkeimmät työnsä virkaurallaan Karl Collan teki kirjastoalalla. Hän oli saanut kosketusta kirjastotoimintaan yliopiston kirjaston ylimääräisenä amanuenssina jo vuosina 1852–1853. Kun osakuntien kirjastot yhdistettiin vuonna 1858, Collan valittiin uuden Yleisen Ylioppilaskirjaston kirjastonhoitajaksi. Lue lisää »
Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
