Takaisin

Jakke Holvas

Jakke Mikael Holvas
16.9.1968, Turku

Filosofian maisteri 1996, filosofian tohtori 2009 (teoreettinen filosofia), Helsingin yliopisto

Yle Radio Suomen Ajantasan ja Yle Radio 1:n Ykkösaamun juontaja 2008-

Ylen Aamu-tv:n juontaja 2011–2013
T-Klubi -ohjelman toimittaja 2006–2007, Tarinatalo
Toimittaja artikkeli- ja sunnuntaisivujen toimituksissa 2004–2006, Helsingin Sanomat
Kolumnisti 2004–2006, Helsingin Sanomat

Luentoja ja kirjoituksia järjestävän Osuuskunta Lektion jäsen 2005-

Kuva: Jakke Holvas
Teksti: Jakke Holvas, Tero Juutilainen (toim.)

Väitöskirjassa kannattaa haastaa ja ottaa riskiä

Opiskelin maisteriksi vuosina 1989–1996. Pidin pari vuotta taukoa, jonka jälkeen suoritin jatko-opintoja sporadisesti 1998–2009. Olisin halunnut jäädä yliopistolle ainiaaksi. Yliopiston idea, se että on mahdollisuus kuunnella luentoja, lukea kiinnostavia kirjoja ja kirjoittaa niistä, riitti syyksi olla yliopistolla. Sai useita vuosia olla kirjastoissa, käydä välillä Porthaniassa kahvilla ja palata taas takaisin lukemaan. Voiko parempaa kuvitellakaan? En olisi halunnut sen päättyvän.

Filosofiaa kun opiskelin, niin ymmärrettävästi minulla ei ollut suurta intoa ”oikeaan” työelämään. En ikinä ymmärtänyt niitä, jotka opiskelivat saadakseen ammattiin johtavan tutkinnon. Historiallis-kielitieteellisen osaston (nyk. humanistinen tiedekunta) joillakin laitoksilla oli ikäviä valtapelejä, mutta opiskelijana pysyin onnellisen etäällä niistä. En tavoitellut yliopistovirkaa, koska kavahdin hallinnollista puolta, kokouksia ja Excel-mieheksi muuttumista. Olen ihmetellyt, miten moni kavereistani jaksoi sen. Opiskelututtuni ovat nykyään professoreita.
 

Erityisesti tämä Jean Baudrillardin kirja, Les stratégies fatales, innosti Jakke Holvasta opiskeluaikoina.



1990-luvun lopulla aloittamissani jatko-opinnoissa tutkin ei-taloutta. Tahdoin filosofian klassikkojen avulla selvittää, mitkä asiat jäävät taloudellisen ajattelun ulkopuolelle. Väitöskirjani pääteoreetikot olivat eurooppalaisia provokaattoreita, Nietzsche ja Baudrillard. Tutkimukseni oli siinä mielessä likaista työtä, että minun piti systematisoida se, mitä aforistinen Baudrillard ei itse jaksanut perustella.

Väitöskirjan tekeminen on riskin ottamista. Siinä kokeillaan, kuinka arkijärjen vastaisia asioita voi väittää, ja pääseekö siitä kuitenkin kuiville argumentoimalla ja akateemisia pelisääntöjä noudattamalla. Itse esimerkiksi pidin jatkuvasti oletuksena sitä, että valta on antajalla eikä sillä, joka ottaa. Tuotti erityistä tyydytystä, kun onnistuin luomaan tukevan jalustan sille, mikä tutkimuksen alussa näytti pelkältä pilvilinnalta, haihattelevalta idealta.

 

Takaisin