Anna Moringin väitöskirja Oudot perheet: Normeja ja ihanteita 2000-luvun Suomessa käsitteli sateenkaariperheiden asemaa yhteiskunnassa.

Sateenkaariperheillä tarkoitetaan perheitä, jotka ovat syntyneet jollakin muulla tavalla kuin miehen ja naisen välisessä yhteiselämässä.

Väitöskirjan valmistumisen aikaan kesäkuussa 2013 Moringin totesi, että perhelainsäädäntö pitäisi rakentaa uudelleen perheiden todellisen moninaisuuden huomioivalle pohjalle.

Nyt reilut kaksi vuotta myöhemmin hän mainitsee edistysaskeleena isyyslain uudistuksen. Sen myötä esimerkiksi isyyden tunnustaminen helpottui. Laista haluttiin kuitenkin sulkea pois se, että myös avoliitossa olevan naisparin sosiaalinen äiti voisi tunnustaa lapsen omakseen jo ennen lapsen syntymää.

– Se asettaa sateenkaariperheet heikompaan asemaan. Lapset ja perheet kärsivät, kun lain teon lähtökohtana ei ole se todellisuus, jossa monet jo elävät.

Seuraava haaste on perhevapaisiin kaavaillut muutokset.

– Kaikissa muutoksissa olisi huomioitava perheiden monimuotoisuus. Vaikka se on haastavaa, se ei saa olla syy sille ettei sitä tehtäisi. Kaikki on mahdollista, jos poliittista tahtoa löytyy.

Väitöstutkimuksessaan Anna Moring havaitsi, että kun yhteiskunta haastaa sateenkaariperheitä, niissä tehdään kahta enemmän töitä vanhemmuuden oikeuttamiseksi. Vanhemmuus käsitetään olemisen sijaan tekemisenä.

Tästä seuraa muun muassa se, että sateenkaariperheiden vanhemmat jakavat vanhemmuutta keskenään erittäin tasa-arvoisesti – jopa niin, että sosiaalisesta äidistä tulee jonkinlainen ihanneisä: hän toteuttaa jo nyt arjessa sellaisia asioita, joita isiltä vasta aletaan yhteiskunnallisessa keskustelussa odottaa ja vaatia.

Uutisointia väitöstutkimuksesta

Sateenkaariperhe marginaalissa, Helsingin yliopiston verkkouutiset 6/2013

Sateenkaariperheissäkin riidellään, Helsingin Sanomat 8.6.2013