Filosofian tohtori Kimmo Svinhufvud työskentelee äidinkielen opettajana Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa. Hän tarjoaa opiskelijoille tukea opinnäytetyön kirjoittamiseen myös kurssimuotoisesti ja verkkomateriaalin välityksellä. Kielikeskuksessa hänen kollegoinaan työskentelee kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen äidinkielenopettaja.

Graduoppaiden ja -blogin kirjoittamisen Svinhufvud aloitti jo 2000-luvun alkuvuosina, jolloin hän työskenteli Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella lehtorina.

– Kielikeskukseen perustettiin vuonna 2010 äidinkielen yksikkö. Pääsin aloittamaan siellä työt niin sanotusti tyhjältä pöydältä ja suunnittelemaan kurssimuotoista ohjausta. Tällaiset opinnäytetyön tekemistä tukevat kirjoittamiskurssit tuntuvat palvelevan opiskelijoita. Tosin suhteutettuna gradun- ja väitöskirjantekijöiden määrään, meidän opetusresurssimme ovat kovin vähäiset.

Kielikeskuksen tarjoamien kurssien keskeinen pointti on oppia hallinnoimaan opinnäytetyöhön liittyvää kirjoittamisprosessia. Pienryhmissä kukin asettaa omia tavoitteitaan, joiden toteutumista seurataan viikoittain. Lisäksi tehdään kirjoitusharjoituksia, joissa mietitään esimerkiksi argumentointia ja tiivistelmän laatimista. Ideana on, että opiskelijat oppivat toisiltaan ja saavat keskusteluiden kautta vertaistukea. Kimmo Svinhufvud tapaa kaikki kurssilleen osallistuvat opiskelijat myös henkilökohtaisesti.

– On tärkeää, että kurssin aikana on tilaa jokaisen henkilökohtaisille kysymyksille. Opinnäytetyötä koskeviin substanssiasioihin liittyvä henkilökohtainen ohjaus tulee tietenkin laitokselta ja oppiaineesta.

Tehdessään omaa väitöskirjaansa Kimmo Svinhufvud havahtui siihen, että myös jatko-opiskelijat tarvitsevat lisää ohjaustukea. Kielikeskus onkin tarjonnut viimeisen kolmen vuoden ajan kirjoittamisprosessiin liittyvää ohjausta myös väitöskirjaa tekeville.

– Teoreettisella tasolla gradu- ja väitöskirjakurssien viitekehys nojaa kolmeen norjalaiseen kasvatustieteilijään. Olga Dysthe, Akylina Samara ja Kariane Westrheim ovat kehittäneet kolmitasoisen ohjausmallin. Heidän mukaansa opinnäytteeseen tarvitaan henkilökohtaista substanssiohjausta, muodollista ryhmäohjausta (seminaarit) ja vapaamuotoista ryhmäohjausta, johon opinnäytetyön ohjaaja ei osallistu, Svinhufvud kertoo.

Svinhufvud näkee Kielikeskuksen tarjoamat gradu- ja väitöskirjakurssit kolmitasoisen ohjausmallin mukaisena vapaamuotoisena ryhmäohjauksena.

– Kursseillamme voi puhua vapaasti kirjoitusprosessiin liittyvistä haasteista muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

Gradu- ja väitöskirjakursseille osallistuu opiskelijoita eri tiedekunnista ja eri oppiaineista. Alakohtaisuus ei ole tässä ohjausmuodossa merkityksellistä, koska tekstintuottamiseen liittyvä problematiikka on samankaltaista alasta riippumatta.

Kimmo Svinhufvudin työtehtäviin kuuluu myös kirjoittajakoulutus. Hänen mielestään kirjoittamista voi opettaa, kuten muitakin taitoja.

– Perusjuttu tässäkin on, että laitetaan ihmiset kirjoittamaan ja sen jälkeen reflektoimaan tekemistään ryhmässä ja saamaan vertailupohjaa.

Svinhufvud opiskeli aikoinaan kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa Silloin hän kirjoitti paljon kaunokirjallisiakin tekstejä, mutta palo kirjailijaksi ei ollut riittävän kova. Häntä kiinnostaa nykyisin enemmän tieteellinen kirjoittaminen.

– Kirjoittamisen opettajana minun pitää itse kirjoittaa mahdollisimman paljon erilaisia tekstejä. Osa ammattitaitoa on, että pystyy ammentamaan omista kokemuksistaan. Minulle on ominaista, että pohdin omaa tekemistäni ja kirjoittamisprosessejani ja väännän niistä sitten oppimateriaalia.

 

Ohjausta ja vinkkejä gradun ja väitöskirjan tekemiseen sekä ylipäätään kirjoittamiseen:

• Gradutakuu-blogi
• Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -blogi
• Tohtoritakuu-blogi
• Lisäksi Kimmo Svinhufvudin ja Carol Kiriakosin kirjoittama Tohtoritakuu-teos ilmestyi helmikuussa 2015

Olga Dysthen, Akylina Samaran ja Kariane Westrheimin kehittämästä kolmivaiheisen ohjausmallista luettavissa lisää esimerkiksi artikkelista Dysthe, Olga, Samara, Akylina, Westrheim, Kariane (2006). Multivoiced supervision of Master’s students. A case study of alternative supervision practices in higher education. – Studies in Higher Education 31 s. 299–318.