Ilkka Herlin mietiskeli opiskeluvaihtoehtoina oikeustieteellisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan tarjontaa 1970-luvun lopulla.

– Sitten tuli vahva tunne, että haluan Suomen historian ytimeen. Aloitin historian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1979. Jälkeenpäin olen katunut hieman vain sitä, että en lähtenyt opiskelemaan historiaa jonnekin kauemmas kotiympyröistä.

Herlin sai opiskella usean merkittävän historiantutkijan vaikutuspiirissä. Päiviö Tommila, Heikki Ylikangas, Pekka Suvanto ja Oiva Turpeinen johdattelivatkin Herlinin tutkijauralle.

Pro gradun aiheeksi valikoitui elämäkertatutkimuksen metodologia ja aihepiiristä seurasi luontevasti väitöskirja. Tutkimuskohteeksi Herlin otti rohkeasti oman isoisänsä akateemikko Kustaa Vilkunan. Vilkunan henkilöhistorian kautta hän pureutui Suomen kansallisvaltion syntyvaiheisiin, talonpoikaiseen kulttuuriin, sotavuosien tapahtumiin ja akateemisesta maailmasta käsin tapahtuneeseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

– Irma Sulkunen oli minulle tärkeä opettaja. Hän oli tutkinut uskonnollisen maailman muuttumista poliittiseksi ja muutenkin auttoi sosiologisen näkökulman yhdistämisessä historian tutkimusmetodeihin. Paneuduin tutkimiseen erittäin syvällisesti. Olisin ehkä voinut ottaa kevyemminkin. Lopullisessa, yli 400-sivuisessa, tuotoksessani oli ainekset kahteen väitöskirjaan.

Herlinin väitöskirja Kivijalasta harjahirteen. Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta julkaistiin marraskuussa 1993 (Otava). Väitöstilaisuus on yksi hänen elämänsä merkittävimmistä hetkistä.

– Saimme vastaväittäjänä toimineen dosentti Martti Turtolan kanssa hyvän debatin aikaiseksi. Erityisen hyvältä tuntui, kun akateemikko Eino Jutikkala sanoi tilaisuuden päätteeksi ”Tämä oli hienoin väitöstilaisuus, missä olen ikinä ollut.”

Äidinisän merkityksellisyys Ilkka Herlinille näkyy myös siinä, että ainut Herlinin oma sisustusesine hallinnoimansa Cargotec Oyj:n edustushuoneistossa on muotokuva Kustaa Vilkunasta. Oso Heickellin tekemä maalaus huokuu kokoushuoneeseen päättäväisyyttä ja keskusteluyhteyden tärkeyttä.