Filosofian tohtori Mirkka Lappalaisella riittää hyviä muistoja koko yliopistoajaltaan. Merkittävimmät niistä kulminoituvat historian opintojen alkuvaiheeseen ja toisaalta väitöspäivään.

Kun Lappalainen aloitti opiskelut syksyllä 1994, historian laitos sijaitsi vielä Heimolan talossa.

– Laitoksen tilat olivat rakennuksen viidennessä kerroksessa, jonne mentiin rämällä hissillä. Lattiapalkkien välistä näkyi alapuolella sijainneen matematiikan laitoksen tilat. Siinä nuhjuisessa rakennuksessa vietetyt hetket opiskelijakavereiden kanssa ovat piirtyneet mieleeni tärkeinä muistoina, kertoo Lappalainen.

Toinen opiskeluvaiheen muisto liittyy aikaan, jolloin Lappalainen oli mukana historian opiskelijoiden ainejärjestölehden Kronikan toimikunnassa.

– Tavallisilla tietokoneilla ei silloin voinut tehdä taittojuttuja, joten vietimme öitä ja viikonloppuja yliopiston atk-asemalla Fabianinkadulla. Lehteä koottiin siellä hilpeissä tunnelmissa.

Ikimuistoisin yliopistoon liittyvä päivä on Mirkka Lappalaiselle ollut hänen väitöspäivänsä keväällä 2005.

– Väitöstilaisuus sujui melkein euforisesti: nyt minä oikeasti väittelen! Karonkassa olivat paikalla kaikki väitöskirjaprosessin aikana merkityksellisiksi tulleet henkilöt. Väitöskirjan tekeminenhän ei ole vain opinnäytetyön kirjoittamista. Se oli minulle tutkijaksi ja historioitsijaksi kasvamisen aikaa. Siitä valtavasta prosessista ei olisi tullut mitään ilman mainioita kollegoita ja loistavia professoreita, joita meillä täällä talossa on. Oli hienoa juhlia sitä hetkeä heidän ja muiden ystävieni kanssa.