Eino Sakari Kaila (vuoteen 1906 Johansson)
9.8.1890, Alajärvi – 31.7.1958 Kirkkonummi
Filosofian kandidaatti 1910, filosofian lisensiaatti ja filosofian tohtori 1916, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professori 1930–1948
Ajan ja Uuden Suomettaren kirjallisuus- ja teatteriarvostelija 1909–1917
Valtion näyttämötaidetoimikunnan sihteeri ja Suomen kansallisteatterin dramaturgi 1919–1921
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja 1919–1921
Sielutieteen eli psykologian dosentti 1919–1929, Helsingin yliopisto
Filosofian professori 1921–1930, Turun yliopisto
Filosofisen yhdistyksen puheenjohtaja 1936–1952
Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian jäsen 1943
Suomen Akatemian jäsen 1948–1958
Filosofian ja psykologian uranuurtaja ja loistava luennoitsija
Eino Kaila ei jatkanut sukunsa pappisperinnettä, vaan suuntautui tiedemieheksi filosofian ja psykologian aloille. Yliopisto-opinnot Kaila aloitti teoreettisen filosofian parissa Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa vuonna 1908. Teoreettisen ja käytännöllisen filosofian lisäksi hän opiskeli estetiikkaa, kirjallisuutta, historiaa ja kansantaloustiedettä. Kailan tieteellisen uran alku oli vahvasti psykologiapainotteinen. Hänen väitöskirjansa Über die Motivation und die Entscheidung käsitteli kokeellista psykologiaa. Vuonna 1916 Kaila valmistui filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi sekä meni naimisiin taidemaalari Anna Lovisa Snellmanin kanssa.
Eino Kailan osuus suomalaisessa tiedemaailmassa keskittyi pääasiallisesti filosofian ja psykologian opetuksen kehittämiseen ja opettamiseen Turun ja Helsingin yliopistossa. Hän perusti ensimmäiset psykologian laboratoriot, koulutti oppialojensa uuden tutkijasukupolven ja vaikutti psykologian professuurin perustamiseen Helsingin yliopistoon. Lisäksi hän toi Suomeen kansainvälisiä psykologisen alan tutkimussuuntauksia, esimerkiksi kokeellisen psykologian sekä hahmo- ja persoonallisuuspsykologian. Kaila toimi Turun yliopiston ensimmäisenä filosofian professorina vuosina 1922–1930, mutta Suomen johtavaksi filosofiksi Kaila nousi palattuaan Helsingin yliopistoon teoreettisen filosofian professoriksi vuonna 1930.
Filosofian puolella Kailan ajattelun punaisena lankana oli maailmankäsityksen täsmentäminen. Eino Kailan kansainvälinen ote välittyi filosofian tieteenalan kehittämisessä kohti loogista empirismiä. Sen ohella Kaila oli kiinnostunut luonnonfilosofiasta, ja hän hyödynsikin tutkimuksissaan luonnontieteitä. Kansainväliset kontaktit Keski-Euroopan yliopistokaupunkien, etenkin Wienin nimekkäisiin filosofeihin olivat Kailalle tärkeitä.
Eino Kailan Persoonallisuus-teoksella (1934) oli tieteellisen merkityksen lisäksi laajempi maailmankatsomuksellinen vaikutus. Teosta on kuvailtu erinomaiseksi näytteeksi siitä tieteellisestä laaja-alaisuudesta, jolla Kaila kykeni yhdistämään humanistisen ja luonnontieteellisen sivistyksen. Yksi Kailan filosofisen alan merkittävimpiä teoksia oli myös Inhimillinen tieto (1939), joka oli yleisesitys loogisesta empirismistä.
Yliopistohallinnollisesti merkittävin saavutus Kailalle lienee ollut Edwin Linkomiehen kanssa tekemänsä aloite Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan perustamisesta. Lisäksi Kailan aloitteesta psykologia sai oman professuurin Helsingin yliopistoon vuonna 1951.
Useissa historianlähteissä filosofian professori Eino Kailaa kuvataan särmikkääksi ja karismaattiseksi persoonaksi, joka oli omimmillaan luennoidessaan. Kailan luentojen kiehtovuuden on sanottu perustuneen hänen näytelmätaiteellisiin kykyihinsä, eleisiin ja liikkeisiin, joita hän ilmensi puhuessaan. Tunnettuja Eino Kailan oppilaita Helsingin yliopistossa olivat muun muassa Georg Henrik von Wright, Oiva Ketonen, Erik Stenius, Pertti Lindfors ja Jaakko Hintikka.
Yksi osoitus professori Kailan opetuksellisista ansioista on, että Helsingin yliopistossa jaettiin Eino Kaila -palkintoa ansiokkaasta toiminnasta yliopisto-opettajana vuosina 1990–2012. Ensimmäisen kerran palkinnon sai Esa Saarinen vuonna 1990 (lista Eino Kaila -palkituista). Eino Kaila -palkinnosta luovuttiin, kun yhden yksittäisen opettajan palkitsemisen sijasta haluttiin laajentaa näkökulmaa yhteisöllisempään suuntaan. Helsingin yliopistoon perustettiin vuonna 2013 Opettajien akatemia. Valinta Opettajien akatemian jäseneksi on yliopistoyhteisön tunnustus opettajan opetusansioista ja oppineisuudesta opetuksessa.
Eino Sakari Kaila (vuoteen 1906 Johansson)
9.8.1890, Alajärvi – 31.7.1958 Kirkkonummi
Filosofian kandidaatti 1910, filosofian lisensiaatti ja filosofian tohtori 1916, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professori 1930–1948
Ajan ja Uuden Suomettaren kirjallisuus- ja teatteriarvostelija 1909–1917
Valtion näyttämötaidetoimikunnan sihteeri ja Suomen kansallisteatterin dramaturgi 1919–1921
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja 1919–1921
Sielutieteen eli psykologian dosentti 1919–1929, Helsingin yliopisto
Filosofian professori 1921–1930, Turun yliopisto
Filosofisen yhdistyksen puheenjohtaja 1936–1952
Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian jäsen 1943
Suomen Akatemian jäsen 1948–1958
