Viljo ja Maria

Viljo Tarkiainen ja Maria Jotuni tapasivat toisensa Keisarillisen Aleksanterin yliopiston Savokarjalaisessa osakunnassa 1900-luvun alussa. Maria opiskeli yliopistossa historiaa ja estetiikkaa vuosina 1900–1905. Läheisempi tuttavuus alkoi, kun he toimittivat yhdessä Edvard Richterin kanssa arvostelevan luettelon seuranäytelmistä sekä toimivat Kaunotieteellisessä ylioppilasyhdistyksessä.

Viljo ja Maria varjelivat parisuhteensa yksityisyyttä. Perhe-elämää ei esitelty kodin seinien ulkopuolella. Heidän lapsenlapsensa Kari Tarkiainen on onnistunut kuitenkin valottamaan jonkin verran isovanhempiensa suhdetta.

Kari Tarkiainen on eri lähteistä päätellyt, että isovanhempiensa suhde vakiintui vasta Viljon väitöskirjan valmistumisen aikoihin vuonna 1910. Viljo ja Maria avioituivat seuraavana vuonna. Häämatkan jälkeen he muuttivat yhteiseen asuntoon ja saivat ensimmäisen lapsen (Jukka) tammikuussa 1912. Vielä saman vuoden joulukuussa saivat he toisen pojan (Tuttu). Perheen perustaminen ja lapsista huolehtiminen jäi Marian vastuulle. Tästä johtuen Marian taiteelliseen työhön tuli muutaman vuoden mittainen katkos. Myös myöhemmin työn ja perhe-elämän sovittamien yhteen oli mutkallista. Usein muun perheen viettäessä kesää Tuusulan huvilalla, Maria jäi Helsinkiin kirjoittamaan.

Pariskuntaa rasitti ajoittain perheensä ulkopuolelta tulevat ongelmat, muun muassa Viljon työsuhteiden epämääräisyys ja vanhojen ystävyyssuhteiden katkeaminen. Viljo toimi pitkälti Marian managerina ja antoi palautetta hänen töistään. Kari Tarkiainen nostaa esille, että Viljolla oli kyky suhtautua vaimonsa teoksiin kylmän viileästi ja ikään kuin ulkopuolisen roolista. Viljo pysyikin Marian rinnalla Tohvelisankarin rouva -teoksesta nousseen kohun keskellä.

On epävarmaa, kuinka paljon perhe-elämästään Maria Jotuni paljastaa teoksissaan Jussi ja Lassi, Tohvelisankarin rouva tai Huojuva talo. Kari Tarkiainen muistelee, että hänen isovanhempiensa suhteesta ei puhuttu edes heidän poismenonsa jälkeen. Hän kuitenkin näkee yhtäläisyyksiä isoisänsä ja Huojuvan talon kotityranniksi kuvatun miespäähenkilön välillä. Tapahtuipa kodin seinien sisäpuolella mitä tahansa, ammatillisesti Marian ja Viljon yhteistyönsä toimi mutkattomasti.

Lisämateriaalia erityisesti Marian tuotannosta löytyy YLE:n Elävästä arkistosta . Yle Areenasta löytyy myös äänikirjana romaani Huojuva talo.

Lähteet:

Pirjo Lyytikäinen, ”Maria Jotuni”. Klassikkogalleria-verkkosivusto. Luettu 15.12.2014.
Kari Tarkiainen, ”Viljo Tarkiainen. Suomalainen humanisti.” Mäntän kirjapaino Oy: Mänttä, 1987.
Kari Tarkiainen, ”Tarkiainen, Viljo”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Luettu 1.12.2014. (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.)
Wikipedia, ”Viljo Tarkiainen”. Luettu 1.12.2014.

Kirjoittaja Tero Juutilainen

Viljo Tarkiainen

Viljam (Viljo) Tarkiainen
18. 4.1879, Juva - 20.5.1951, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1903 (mm. suomen kieli ja kirjallisuus, estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus), filosofian lisensiaatti 1911 (kirjallisuustiede) ja filosofian tohtori 1917 (kirjallisuustiede) Keisarillinen Aleksanterin yliopisto

Kotimaisen ja yleisen kirjallisuuden vt. professori (1916–1917 ja 1919–1924) ja kotimaisen kirjallisuuden professori (1924–1946), Helsingin yliopisto.

Dosentti 1913–1924, Helsingin yliopisto.

Ohjaaja ja opettaja 1905–1909 (Kansallisteatteri), kirjallisuustoimittaja 1911–1915 ja 1918–1920 (Helsingin Sanomat), kirjallisuustoimittaja 1916–1917 (Uusi Suometar) ja suomen kielen opettaja useissa kouluissa, hallintoneuvoston jäsen 1919–1933 (Kansallisteatteri), kansleri 1947–1951 (Yhteiskunnallinen korkeakoulu), Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja 1920–1922, Suomalaisen kirjallisuuden seuran varaesimies 1922–1934 ja esimies 1934–1946, Suomalaisen tiedeakatemian esimies 1945–1946.

Kuva: Museovirasto, kuvaaja Aarne Pietinen
Tekstit: Tero Juutilainen