Viljo Tarkiainen
Päivän humanisti

Viljo Tarkiainen

Kiinnostus tiedemaailmaan vei Viljo Tarkiaisen kotiseudun murteiden kautta Tanskaan ja takaisin koti-Suomeen romaanien ja näytelmäkirjallisuuden pariin. Aleksis Kiven elämäkerran kirjoittaminen ja ahkera kirjallisuus- ja näytelmäkritiikkien julkaiseminen nostivat Tarkiaisen kirjallisuusalan eturintamaan ja kansan tietoisuuteen. Julkisesti hän toimi ehdottoman objektiiviseksi jopa vaimonsa, Maria Jotunin teoksia arvostellessaan.

Viljo Tarkiainen

Viljam (Viljo) Tarkiainen
18. 4.1879, Juva - 20.5.1951, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1903 (mm. suomen kieli ja kirjallisuus, estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus), filosofian lisensiaatti 1911 (kirjallisuustiede) ja filosofian tohtori 1917 (kirjallisuustiede) Keisarillinen Aleksanterin yliopisto

Kotimaisen ja yleisen kirjallisuuden vt. professori (1916–1917 ja 1919–1924) ja kotimaisen kirjallisuuden professori (1924–1946), Helsingin yliopisto.

Dosentti 1913–1924, Helsingin yliopisto.

Ohjaaja ja opettaja 1905–1909 (Kansallisteatteri), kirjallisuustoimittaja 1911–1915 ja 1918–1920 (Helsingin Sanomat), kirjallisuustoimittaja 1916–1917 (Uusi Suometar) ja suomen kielen opettaja useissa kouluissa, hallintoneuvoston jäsen 1919–1933 (Kansallisteatteri), kansleri 1947–1951 (Yhteiskunnallinen korkeakoulu), Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja 1920–1922, Suomalaisen kirjallisuuden seuran varaesimies 1922–1934 ja esimies 1934–1946, Suomalaisen tiedeakatemian esimies 1945–1946.

Kuva: Museovirasto, kuvaaja Aarne Pietinen
Tekstit: Tero Juutilainen

Loppuun palanut kirjailija

Aloittaessaan yliopisto-opinnot Viljo Tarkiaisen mielenkiinto kohdistui kielitieteeseen. Hän osallistui kuitenkin myös kirjallisuutta käsitteleville luennoille. Tarkiainen vieraili 1900-luvun alussa Ranskassa, jonka jälkeen hän koki kielitieteen ”hirvittävän ikävänä, täynnä tuskaa ja työtä olevana alana”. Pikkuhiljaa hän siirtyikin enemmän kirjallisuustieteen pariin. Ensimmäinen tieteellinen työnsä Äänenhistoriallinen tutkimus Juvan murteesta kuului kuitenkin kielitieteen piiriin. Tarkiainen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1903.

Lue lisää

Kärkevä kriitikko

Väiteltyään filosofian tohtoriksi Viljo Tarkiainen keskittyi kriitikon työhön. Hän oli yliopistosta valmistumisen jälkeen kirjoitellut arvosteluja useisiin lehtiin. Erityisesti Valvojasta tuli Tarkiaisen pääasiallinen kirjallisuuskritiikin esittämisfoorumi.

Lue lisää

Viljo ja Maria

Viljo Tarkiainen ja Maria Jotuni tapasivat toisensa Keisarillisen Aleksanterin yliopiston Savokarjalaisessa osakunnassa 1900-luvun alussa. Maria opiskeli yliopistossa historiaa ja estetiikkaa vuosina 1900–1905. Läheisempi tuttavuus alkoi, kun he toimittivat yhdessä Edvard Richterin kanssa arvostelevan luettelon seuranäytelmistä sekä toimivat Kaunotieteellisessä ylioppilasyhdistyksessä.

Lue lisää