44 hakutulosta haulle: taidehistoria

Esteri Vapaa-Jää – Nenäliinoista taidehistoriaan

Esteri Vapaa-Jää oli alun perin kiinnostunut lääkärin opinnoista, mutta toisen maailmansodan jälkeen lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijapaikat oli varattu palveluksesta palaaville miehille. Uusi uravaihtoehto löytyi käsitöiden parista Helsingin käsityöopistosta. Sodan aiheuttama pula-aika jatkui vielä pitkään taistelujen päätyttyä, mikä kysyi kekseliäisyyttä erityisesti käsityöläisten alalla. Opintojensa aikana Vapaa-Jää pääsi pohtimaan muun muassa uusia käyttötarkoituksia nenäliinoille. Lue lisää »

Matka kaupunkirakentamisen taidehistorian tutkijaksi

Arkkitehtuuria harrastanut juristi-isä johdatti Riitta Nikulan tarkkailemaan rakennettua ympäristöä. Koululaisena hän haaveili arkkitehdin ammatista, mutta suunnittelutyön todellisuuteen tutustuminen hälvensi jo lukiossa Teknillisen Korkeakoulun houkutuksen. Kauaksi Nikula ei kuitenkaan ajautunut. Lue lisää »

Taidehistoriasta itsenäinen oppiaine

Johan Jakob Tikkanen nimitettiin taidehistorian ja estetiikan dosentiksi vuonna 1884, samana vuonna kun hän väitteli aiheesta Der malerische Styl Giotto’s – Versuch zu einer Charakteristik desselben. Se oli ensimmäinen puhtaasti muotoanalyyttinen tutkimus italialaisen mestarin, Giotton, tuotannosta. Lue lisää »

Kansainvälistä taidehistoriaa

Fennomaanit eivät puolustaneet ainoastaan kieltä, vaan kansallista kulttuuria paljon laajemmassa mielessä. Tiettävästi ainoa aikalaiskirjoittaja, joka syytti Johan Jakob Tikkasta ruotsinmieliseksi, oli hänen oppilaansa Ludvig Wennervirta vuonna 1933 julkaisemassaan muistokirjoituksessa. Paremmin kuin ruotsinkielisyyteen, syytös saattoi lopulta liittyä siihen, ettei Tikkanen tutkijana ja opettajana keskittynyt suomalaiseen taiteeseen. Hän oli nimittäin alusta lähtien kiinnostunut taiteen historiasta kokonaisuudessaan. Lue lisää »

Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta

Voi niitä on paljon! Opiskeluaikoina minulla oli erittäin kiva kaveriporukka, johon kuului eri-ikäisiä filosofeja, estetiikan ja taidehistorian opiskelijoita sekä oikeustieteilijöitä. Me joimme Porthaniassa kahvia yhdessä ja paransimme maailmaa. Moni meistä on täällä edelleen! Opiskelin harvinaista aineyhdistelmää, ranskaa ja taidehistoriaa, jonka uskon vaikuttaneen siihen, että sosiaalisesta piiristäni muodostui niin laaja. Lue lisää »

Tieteenalojen välillä ja rajapinnoilla

"Olen aina liikkunut tutkimuksissani tieteenalojen välillä ja rajapinnoilla. Sukupuolen ja tilan suhteen pohtiminen vei minut väittelemiseni jälkeen moneksi vuodeksi taidehistoriasta Kristiina-instituutin monitieteiseen opetus- ja tutkimusyhteisöön. Tällä hetkellä saan toimia Helsingin yliopiston Historian ja kulttuuriperinnön monitieteisen tohtoriohjelman johtajana." Lue lisää »

Avartavia opintomatkoja

Kirsi Saarikangas harmittelee, että hänen opiskeluaikoinaan ei virallista opiskelijavaihtoa vielä ollut. Maailma tuli kuitenkin tutuksi lukuisten opintomatkojen kautta. Matkoista on jäänyt ikimuistoisena mieleen kolmeviikkoinen taidehistorian opintomatka New Yorkiin 1984. Lue lisää »

Intohimona uteliaisuus, kirjoittaminen ja opettaminen

Taidehistorian emeritaprofessori Riitta Nikula ei suinkaan ole lopettanut tutkimista ja kirjoittamista. – Olen kirjoittanut paljon ja erilaisia tekstejä sekä osallistunut kaikenlaisiin projekteihin. Nykyään tiedän entistä paremmin sen, että en minä mistään mitään kauheasti tiedä, mutta haluan tietää lisää. Tärkein tiedon mitta on se, että uskaltaa kurottaa sellaista, joka kutittaa uteliaisuutta. Lue lisää »

Opiskelu ulkomailla on humanistin velvollisuus

Käpyläläinen Liisa Suvikumpu haki suoraan lukion jälkeen opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Se oli hänelle selkeä päämäärä, ei ollut vaihtoehtoja. Kun tervetuloa-kirje kolahti postiluukusta, Suvikumpu ei silti ollut uskoa sitä todeksi. Lue lisää »

Kolmas vaihtoehto toteutui

Kun Touko Siltala aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1975, hänellä oli pääaineoikeus kotimaisen kirjallisuuden lisäksi englantilaiseen filologiaan ja poliittiseen historiaan. Kotimainen kirjallisuus vei voiton maisterin tutkinnossa. Lue lisää »

Oppiminen on yhdessä oivaltamista

Kirsi Saarikangas näkee, että oppiminen on tekoja. On tärkeää, että kursseilla luetaan ja keskustellaan luetusta yhdessä. Saarikangas on ollut vuodesta 2015 Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäsen. Siinä on antoisaa, että pääsee jakamaan kokemuksia eri alojen opettajien kanssa ja oppii loistavilta kollegoilta. Lue lisää »

Hitaasta ja nopeasta uteliaisuudesta

Olen kirjoittanut ja puhunut taiteista työkseni jo yli 40 vuotta, mutta en silti osaa luontevasti puhua tutkimuksesta ”ammattina”, saati ”urana”. Erilaisten töiden muista puolista on helpompi tehdä tiliä. Aina on tehnyt mieli kirjoittaa ja itse kehitetyt tai eri tahoilta tarjotut tehtävät ovat osuneet kohdalle enemmän tai vähemmän sattumalta. Lue lisää »

Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta

Helsingin yliopisto oli opiskeluvaiheessa minulle täynnä elämyksiä ja työvuosiini yliopistolla mahtuu paljon onnellisia muistoja. Lue lisää »

Tuomas Heikkilä ja tehtävä Roomassa

Tuomas Heikkilä on johtanut Suomen vanhinta ulkomaista tiedeinstituuttia Villa Lantessa, Roomassa vuodesta 2013 lähtien. Siellä hänen tutkimusryhmänsä teemana on aika. Lue lisää »

Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta

Opintojen alkuvaiheen muistoihin kuuluvat professori Lars Petterssonin legendaariset luennot keskiaikaisista kirkoista ja linnoista, joilla hän salapoliisin lailla jäljitti Hattulan kirkkomaalausten vaakunakilpien salaisuutta tai Viipurin linnan tornien aukotusta Viipurin pamauksen kuvausten perusteella. Keltanokalle professorin huolellisiin lähdetutkimuksiin pohjautuvat metodit ja ajoittain hyvinkin luova ja hulvaton tulkinta antoivat osviittaa mitä tiede parhaimmillaan voi olla – jännittävää ja hauskaa! Henrik Liliuksen luennoilla oppi klassisen arkkitehtuurin tiukkaa analyysiä ja Riitta Nikula innosti 1900-luvun arkkitehtuurin äärelle. Lue lisää »

Alma materin huomaan

Teini-ikäisenä ammattihaaveet ailahtelivat: yhtenä päivänä kuvittelin opiskelevani ornitologiksi, geologiksi tai paleontologiksi, toisena kii… Lue lisää »

Vanhan taiteen tuntemuksesta nykytaiteeseen

Jos asioita ajatellaan kronologisesti, olen edennyt urallani tyvestä puuhun. Ensin kouluttauduin vanhan taiteen tutkijaksi, sitten keskityin taidehistorian historiaan, tutkimusmenetelmiin sekä teoreettisiin lähtökohtiin ja päädyin työskentelemään nykytaiteen parissa. Lue lisää »

Suomen instituuttiverkosto ja Suomen Lontoon instituutti

Suhteeni Suomen instituutteihin lähti liikkeelle 1980-luvulla Roomasta. Osallistuin vuonna 1984 Villa Lantessa Jyväskylän yliopiston taidehistorian kurssiin, jonka aiheena olivat varhaiskristillinen ja keskiaikainen arkkitehtuuri ja kuvataide. Omana kohteenani olivat tuolloin varhaiskristilliset katetut hautausmaat kuten esimerkiksi vanha Pietarinkirkko. Myöhemmin työskentelin Suomen Rooman-instituutissa useaan otteeseen stipendiaattina ja taidehistorian kurssien opettajana. Lue lisää »

Kahden koulutuksen yhdistelmä

Kaksi ensimmäistä lukuvuottani opiskelin limittäin sekä Helsingin yliopistossa että perinteikkäässä Mainosgraafikkojen koulussa, joka tunnettiin paremmin MG-kouluna. Tällaisella yhdistelmällä päivät olivat pitkiä, rikkonaisia ja kestivät usein kellon ympäri. Kolmannesta lukuvuodesta olin pääosan armeijassa ja vasta neljäntenä yksinomaan yliopistossa. Lue lisää »