Göran Gustaf Ernst Schildt
11.3.1917, Helsinki – 24.3.2009, Tammisaari
Filosofian maisteri 1943, filosofian tohtori 1947 (taidehistoria), Helsingin yliopisto
Svenska Dagbladetin toimittaja 1950–1995, kirjailija
Kunnianosoitukset
Suomen Leijonan komentaja 1980; 1. ja 2. luokan Vapaudenmitali
Italian tasavallan Ansioritarikunnan ritari 1954
Kreikan Fenixin ritarikunnan komentaja 1954
Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan komentaja 1987
Tekniikan kunniatohtori Tampere 1987
Filosofian kunniatohtori Åbo Akademi 1988
Arkkitehtuurin kunniatohtori Lund 1991
Palkinnot
Tollanderin palkinto 1952, 1991
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1983
Svenska litteratursällskapetin palkinto 1986, 1988
Kirjallisuuden Suomi-palkinto 1995
Kuva: Schildts&Söderströms/Vidar Lindqvist
Kirjoittaja: Lauri Lönnström
Vapaa kirjailija
Göran Schildt valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1943. Samana vuonna julkaistiin myös hänen esikoisromaaninsa Önskeleken, jonka kehyskertomus sijoittuu talvisodan rintamalle ja kertomus on tarina kahden nuoren suhteesta toisiinsa ja Italiaan.
Vuonna 1946 Schildt julkaisi ranskalaisen taidemaalari Paul Cézannen elämäkerran sekä tutkielman ranskalaisesta kirjailijasta André Gidestä. Seuraavana vuonna hän väitteli filosofian tohtoriksi, aiheenaan Cézannen persoonan ja taiteen psykologinen tulkinta. Schildt oli Suomessa yksi ensimmäisiä, joka käsitteli modernin taiteen problematiikkaa ja taidepsykologiaa.
Väiteltyään vuonna 1947 Schildt oli lähellä tulla valituksi taidehistorian professoriksi, mutta viime hetkellä hän päätyi valitsemaan vapaan kirjailijan uran. Valinta osoittautui onnistuneeksi: hänen vuodesta 1949 alkaen julkaisemat matkakuvaukset Välimeren matkoilta saavuttivat suuren suosion ja mahdollistivat hänen taloudellisen riippumattomuutensa.
Schildt kirjoitti esseekokoelmia, jotka käsittelevät suurimmaksi osaksi taiteen ja kulttuurin keskeisiä ongelmia. Hän oli Svenska Dagbladetin kulttuurikriitikko vuosina 1950–55 ja kirjoitti mm. kulttuurireportaasin Neuvostoliitosta, missä hän asui pari kuukautta talvella 1953–54.
Schildtin pääteoksena voidaan pitää Alvar Aallon elämäkertaa. Se julkaistiin kolmessa osassa: vuonna 1982 ilmestyi Det vita bordet (Valkoinen pöytä), kolmen vuoden päästä Moderna tider (Nykyaika) ja viimeinen Den mänskliga faktorn (Inhimillinen tekijä) vuonna 1990. Schildt oli Aallon hyvä ystävä ja julkaisi useita kirjoja tämän teoksista. Aallon kuoltua vuonna 1976, Schildt oli saanut käyttöönsä tämän yksityisarkiston, minkä lisäksi hän pystyi hyödyntämään sekä omia että Aallon läheisten muistoja arkkitehdistä. Elämäkerran lisäksi Schildt julkaisi kaikki Aallon teokset esittelevän kirjan A Life’s Work (1994).
Göran Gustaf Ernst Schildt
11.3.1917, Helsinki – 24.3.2009, Tammisaari
Filosofian maisteri 1943, filosofian tohtori 1947 (taidehistoria), Helsingin yliopisto
Svenska Dagbladetin toimittaja 1950–1995, kirjailija
Kunnianosoitukset
Suomen Leijonan komentaja 1980; 1. ja 2. luokan Vapaudenmitali
Italian tasavallan Ansioritarikunnan ritari 1954
Kreikan Fenixin ritarikunnan komentaja 1954
Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan komentaja 1987
Tekniikan kunniatohtori Tampere 1987
Filosofian kunniatohtori Åbo Akademi 1988
Arkkitehtuurin kunniatohtori Lund 1991
Palkinnot
Tollanderin palkinto 1952, 1991
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1983
Svenska litteratursällskapetin palkinto 1986, 1988
Kirjallisuuden Suomi-palkinto 1995
Kuva: Schildts&Söderströms/Vidar Lindqvist
Kirjoittaja: Lauri Lönnström