Olen ollut alalla niin pitkään, että voin jo katsoa uraputkeani kriittisin silmin. Minulle on siunaantunut monta ns. omaa kirjailijaa, joiden tuotantoa olen suomentanut laidasta laitaan. Amerikkalaisen John Irvingin tähänastisen tuotannon olen suomentanut kokonaan; uusin romaanikäsikirjoitus vielä odottaa kääntämistä. Kirjailijan tyyli ja tematiikka ovat tulleet niin tutuiksi, että hämäävästi kuvittelen tuntevani hänet myös ihmisenä paremmin kuin tunnenkaan, vaikka olemme toki tavanneet lukuisia kertoja vuosien varrella.

Muutama vuosi sitten suomentamaani Irvingin esikoiseen, Vapauttakaa karhut! – romaaniin, kirjoitin jälkisanat. Garpin maailman suomennoksesta oli jo neljännesvuosisata ja halusin kääntää myös esikoisen, jotta kirjailijan urakaari olisi täydellinen.  Esikoisessa olivat nupullaan kaikki menestyskirjailijan teemat, aiheet joita hän myöhemmin varioi laajassa tuotannossaan.

 

Toinen ”oma” kirjailijani on Alice Munro. Hänenkin kanssaan olen työskennellyt jo 30 vuotta. Nobelistin salaviisaat ja harkitut kertomuskokoelmat ovat olleet mieluisat työt. Olen kiitollinen siitä, että nyt, elämää kokeneena, saan suomentaa hänen terävästi oivaltavia naisen elämän käännekohtia kuvaavia tarinoitaan. Tapasin Alice Munron 1986 Torontossa kirjallisuusfestivaaleilla käännettyäni jo kaksi hänen kokoelmaansa. Taannoin löysin pokkarin, jonka etulehdelle hän oli kirjoittanut omistuksen: ”Good luck, Kristiina!” Munromaista kuivaa huumoria. Munro on sanonut ”käyskentelevänsä novellissaan kuin talossa, kosketellen ja siirrellen tavaroita paikasta toiseen”. Kääntäjä seuraa kirjailijan jalanjäljissä samalla lailla kokeillen ja maistellen eri mahdollisuuksia. Visuaalisuus on minulle yhtä tärkeä elementti kääntäjänä kuin kuuloelämykset. Nuoruuden teatteriharrastuksesta on ollut suuri apu kirjan henkilöiden hahmottamisessa.

Uudempi naisen elämästä kirjoittava tuttavuus on Siri Hustvedt, jonka romaanit tarjoavat urbaanin kuvauksen amerikkalaisesta nykytodellisuudesta ja naisen elämästä. Hustvedt oli kirjailija, jota tarjosin ensin turhaan useammallekin kustantajalle, kunnes sitten Otavalla onnisti. Hustvedtin tapa ympätä teoksiinsa taidetta, taidehistoriaa, taiteen tekemisen yksityiskohtaisia kuvauksia jakaa lukijakunnan mielipiteitä – minua Hustvedtin estetiikka miellyttää.

Kolmas arvostamani amerikkalainen kirjailija on Philip Roth. Saatuani muinoin lauseenjäsennyksen kurssin suorituksen opintokirjaani, vannoin mielessäni, etten enää ikinä jäsennä mitään. Mutta ratkoessani Rothin Amerikkalaisen pastoraalin usean sivun mittaisia lauseita minun oli pyörrettävä puheeni ja tartuttava lyijykynään! Eikä kielioppi ole myöhemminkään joutanut pölyttymään hyllyssä. Suomennostyö on hyvin konkreettista purkamista ja uudelleen rakentamista. Alkutekstin rakennus on pystytettävä uudelle paikalle uuteen kieleen, niin ettei se romahda eivätkä saumauslaastit näy. Rothin trilogia oli syvälle vievä retki amerikkalaiseen yhteiskuntaan juutalaisin silmin nähtynä.