Takaisin

Yrjö Hirn

7.12.1870, Lappeenranta – 23.2.1952, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1892 ja filosofian lisensiaatti 1896, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori 1910–1937, Helsingin yliopisto

Amanuenssi 1894–1910, Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston kirjasto
Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden dosentti 1898–1910, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Prometheus-seuran jäsen 1905–1914
Suomen delegaation jäsen Pariisin rauhankonferenssissa 1919

Kunnianosoitukset
Suomen Valkoisen Ruusun K II 1919
Suomen Valkoisen Ruusun K I 1926
Ranskan Kunnialegioonan R 1920
Ranskan Officier de l'Instruction publique 1922
Ranskan Kunnialegioonan upseeri 1926
Filosofian kunniatohtori 1939, Oslon yliopisto
Ruotsin Akatemian suuri kultamitali 1940

Kuva: Museovirasto
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

Estetiikan tutkija, joka keskittyi kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaan

Yrjö Hirnin kerrotaan olleen yksi aikansa tunnetuimmista suomalaisista tiedemiehistä maailmalla. Tutkijan uransa hän aloitti estetiikan parissa, johon hän toi Edvard Westermarckilta omaksumiaan suuntauksia. Hirn teki runsaasti tutkimusmatkoja ympäri Eurooppaa ja piti yhteyttä etenkin englantilaiseen yliopistomaailmaan.

Hirn osoitti estetiikan alan pääteoksessaan The origins of art: a psychological and sociological inquiry (1900) psykologian ja sosiologian menetelmiä hyödyntäen, että taide on syntynyt käytännöllisistä ja epäesteettisistä tarpeista. Hänen mukaansa taiteeseen liittyy halu välittää tunnetiloja muille ja vastaavasti vastaanottajalla tarve kokea erilaisia tunteita.

Yrjö Hirn valittiin estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professoriksi Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1910. Hän tuli tunnetuksi opettajana, joka piti huolellisesti valmistellut luentonsa ilman muistiinpanoja. Yliopisto-opetuksessaan hän käsitteli pääasiassa 1800-luvun ja sitä vanhempaa kirjallisuutta. Opetustyössään Hirn ei ottanut kantaan aikakautensa kaunokirjallisuuteen, taiteeseen tai muuhun kulttuuritarjontaan. Tieteellisten tekstien lisäksi hän kirjoitti esseitä.

Hoidettuaan professuuriaan 27 vuotta Hirn siirtyi eläkkeelle vuonna 1937. Tieteellistä työtään hän jatkoi uutterasti kuolemaansa asti. Tuotteliaan tutkijan uransa aikana Yrjö Hirn ehti perehtyä ympäristöestetiikkaan, teatteri- ja taidehistoriaan sekä luoda pohjan karelianismin tutkimukselle. Vanhemmiten hän keskittyi kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaan ja tutki esimerkiksi Johan Ludvig Runebergin tuotantoa. Hän julkaisi muun muassa esseekokoelman Runeberggestalten (1942), jossa hän tarkasteli Runebergin elämää ja esitti tulkintoja Runebergin runoista.

Suomen Estetiikan Seura myöntää Yrjö Hirn -palkintoja erittäin ansioituneille estetiikan alalla toimiville tutkijoille. Vuonna 2014 palkinto myönnettiin FT, dosentti Oiva Kuismalle. Hän on toiminut Helsingin yliopiston estetiikan oppiaineen yliopistonlehtorina vuodesta 2007.

​

Lähteet

 

Takaisin