Yliopistossa opiskelu merkitsi porautumista valtavan kiinnostaviin aiheisiin filosofiasta antiikin kirjallisuuteen, mutta myös tutustumista lahjakkaisiin ihmisiin. Taidehistorian opiskelijoiden ainejärjestö Eidoksen puheenjohtajana istuin usein uudella ylioppilastalolla suunnittelemassa toimintaa ja naputtelemassa kirjoituskoneella juttuja ainejärjestön lehteen.

Taidehistorian laitoksen vuotuisia kohokohtia olivat ekskursiot eri puolille Suomea. Kirkot ja kartanot tuli koluttua perusteellisesti. Toisinaan opintomatkoja tehtiin myös maan rajojen ulkopuolelle. Professori Henrik Liliuksen johdolla tehty Pohjois-Italian matka vei meidät Milanosta monien pysähdysten kautta Roomaan. Näimme huikeita arkkitehtuurikohteita ja opimme maistelemaan Avernaa. Berliinin muuri murtui saman matkan aikana. Kuulimme siitä junassa.

Yliopistossa vietetyt vuodet huipentuivat tohtoripromootioon. Kannoin ylpeänä miekkaa, joka oli aikaisemmin kuulunut isoisälleni, professori Lars Petterssonille. Mieleeni jäi erityisesti hetki nousevalle auringolle pidetyn puheen jälkeen. Senaatintori kylpi valossa samalla kun raukeus painoi silmiä. Joku taikoi esiin jalkapallon, jota valkohelmaiset maisterit ja frakkeihinsa sonnustautuneet nuoret miehet alkoivat potkia. Puitteet eivät olisi voineet olla hienommat!