Mirkka Lappalainen on toiminut opetustehtävissä Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa vuodesta 2001 lähtien. Opettajana hänelle on olennaista johdattaa opiskelijoita kysymysten äärelle. Lue lisää »
Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
Johan Ludvig Runeberg toimi opettajana useissa eri paikoissa. Yksi hänen tunnetuimmista oppilaistaan lienee Zachris Topelius, jota hän auttoi valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin. Porvoon kymnaasin lehtorina toimiessaan Runeberg oli myös Itä-Suomen hiippakunnan tuomiokapitulin jäsen, minkä johdosta hänet vihittiinkin papiksi. Virka-asuna oli papinpuku, mikä näkyykin Runebergin yllä monissa hänen muotokuvissaan. Lue lisää »
Eräänä yönä vuonna 1974 Erja Tenhonen-Lightfoot kuunteli Suomenlinnassa yöradiota, jossa haastateltiin konferenssitulkkina toimivaa naishenkilöä. Kielistä kiinnostunut oppikoululainen päätti itsekin ryhtyä tulkiksi. Lue lisää »
Ihmiseksi, joka vielä opiskeluaikanaan ajatteli (kahden opettajan lapsena), ettei koskaan ryhtyisi opettajaksi, olen opettamisesta aika innostunut. Itse asiassa rakastan opettamista. Mutta tähän piti päätyä pienen mutkan kautta. Taidehistoriasta filosofian kandidaatiksi valmistuttuani, ja jo opiskeluaikana, tein 1980-luvun jälkipuolella pitkään kulttuuritoimittajan töitä. Olin mielestäni sanonut jäähyväiset yliopistolle kevään 1987 publiikissa ja kirjoitin Helsingin Sanomien kulttuuriosastoon kuvataiteesta ja sekä muuta kulttuurijournalismia. Lue lisää »
Jo kouluaikana Hintikka oli kiinnostunut sekä filosofiasta että matematiikasta. – Luin filosofi Eino Kailan kirjoja ja innostuin hänestä. Luin myös Georg von Wrightin kirjan Looginen empirismi jo kouluaikana. Lue lisää »
Helena Ruuska tuntee peruskoulun kuin omat taskunsa. Vastavalmistunut luokanopettaja sai tulikasteen Jakomäen ala-asteella 1980-luvun alussa. Mikä Opettajankoulutuslaitoksella oli jäänyt oppimatta korvautui 15 ekaluokkalaisen hoivaamisessa. ”Nehän eivät ole sinun lapsiasi”, oli nestori muistuttanut noviisia. Lue lisää »
Köyhistä oloista lähtöisin olleen Emma Irene Åströmin opettajat huomasivat nuoren tytön innokkuuden ja lahjakkuuden opiskeluun. Aluksi kotikunnan papit suostuttelivat Åströmin isän lähettämään tyttärensä Jyväskylän opettajaseminaariin. Suomen kansakoululaitoksen isä, Uno Cygnaeus ryhtyi Åströmin tukijaksi ja epäviralliseksi holhoojaksi, ja Cygnaeuksen avustuksella Emma Irene sai erivapauden opiskella yliopistossa. Lue lisää »
Olen ikuinen opettaja, joten parasta yliopistolla on tyylikäs, kaunis opiskelijatapahtuma, jossa mukana on innostuneita nuoria. Silloin ei ole tietoakaan intohimovajeesta, kun "isänmaan toivot" toimivat yhdessä, toinen toisiltaan oppien. Itselleni tärkeitä ylioppilasjärjestöjä ovat osakunnat, erityisesti omani eli Eteläsuomalainen osakunta, oppiaineen ainejärjestö Kronos ry sekä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja SYL. Lue lisää »
Kun eläkkeen kynnyksellä palauttaa mieleen parhaat muistot Helsingin yliopistossa yli 40 vuotta kestäneen opettajanuran ajalta, huomaa jokaisen vuosikymmenen tarjonneen omat tähtihetkensä. Lue lisää »
Johan Richard Danielsonin tutkijaura lähti virallisesti käyntiin 1870-luvulla, jolloin hän teki kolme väitöskirjaa: tohtorin-, dosentin- sekä professorinväitöskirjansa. Jokaisessa tutkimuksessa hän keskittyi uuteen aihepiiriin ja uusiin maantieteellisiin alueisiin. Lue lisää »
1800-luvun loppupuoli muistetaan vahvana kielipoliittisena aikakautena, jolloin ruotsinkielen ja suomenkielen kannattajat kilpailivat monella eri tavalla. Tilanne oli lähtenyt liikkeelle jo Venäjän erotettua Suomen Ruotsista, mutta kansallisromantismin ja nationalismin nostaessa päätään Runebergin, Snellmanin ja Lönnrotin johdolla, yhteentörmäys oli odotettavissa. Johan Richard Danielson varttui teini-ikäisenä Suomessa, jossa suomalaisille oli jo "rakennettu menneisyys". Lue lisää »
Vuosina 2011–2014 Hiidenmaa toimi Helsingin yliopistossa ensin Avoimen yliopiston, sitten Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian johtajana. Kummassakin tehtävässä kantavana ajatuksena oli avata yliopiston monipuolista osaamista kaikille, joko tutkinto-opintoina tai täydennyskoulutuksena. Lue lisää »
Professori Laura Kolbe kuvailee itseään humanistiksi ja tietouskovaiseksi. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmisillä on halu oppia ja tietää lisää sekä tehdä hyvää lähiympäristössään. Lue lisää »
Karl Collan oli paitsi opettaja ja kirjastonhoitaja myös kirjailija, kääntäjä ja säveltäjä. Kaikista rooleistaan hänet tunnetaan tänä päivänä parhaiten säveltäjänä. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa. Lue lisää »
Hugo Suolahti polveutui hämäläisestä Palander-pappissuvusta. Suku oli vaikuttanut Hämeen seudulla 1600-luvulta asti, mutta Suolahden isä oli venäjän ja saksan kielen opettaja Hämeenlinnan lyseossa. Suolahti valmistui sieltä ylioppilaaksi vuonna 1892 ja kirjoittautui saman tien opiskelijaksi Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon. Lue lisää »
Kotimaisen kirjallisuuden tutkijan ja opettajan työhön liittyy toimiminen järjestöissä, jotka edistävät kirjallisuuden asemaa, sitä koskevan tiedon tuottamista, levittämistä ja tallentamista. Tärkein toimintakenttä alan ammatillisen järjestön eli Kirjallisuudentutkijain Seuran lisäksi on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Lue lisää »
Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää. Lue lisää »
Filosofian tohtori Kimmo Svinhufvud työskentelee äidinkielen opettajana Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa. Hän tarjoaa opiskelijoille tukea opinnäytetyön kirjoittamiseen myös kurssimuotoisesti ja verkkomateriaalin välityksellä. Kielikeskuksessa hänen kollegoinaan työskentelee kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen äidinkielenopettaja. Graduoppaiden ja -blogin kirjoittamisen Svinhufvud aloitti jo 2000-luvun alkuvuosina, jolloin hän työskenteli Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella lehtorina. Lue lisää »
