Mirkka Lappalainen on toiminut opetustehtävissä Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa vuodesta 2001 lähtien. Opettajana hänelle on olennaista johdattaa opiskelijoita kysymysten äärelle. Lue lisää »
Johan Ludvig Runeberg toimi opettajana useissa eri paikoissa. Yksi hänen tunnetuimmista oppilaistaan lienee Zachris Topelius, jota hän auttoi valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin. Porvoon kymnaasin lehtorina toimiessaan Runeberg oli myös Itä-Suomen hiippakunnan tuomiokapitulin jäsen, minkä johdosta hänet vihittiinkin papiksi. Virka-asuna oli papinpuku, mikä näkyykin Runebergin yllä monissa hänen muotokuvissaan. Lue lisää »
Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
Eräänä yönä vuonna 1974 Erja Tenhonen-Lightfoot kuunteli Suomenlinnassa yöradiota, jossa haastateltiin konferenssitulkkina toimivaa naishenkilöä. Kielistä kiinnostunut oppikoululainen päätti itsekin ryhtyä tulkiksi. Lue lisää »
Jo kouluaikana Hintikka oli kiinnostunut sekä filosofiasta että matematiikasta. – Luin filosofi Eino Kailan kirjoja ja innostuin hänestä. Luin myös Georg von Wrightin kirjan Looginen empirismi jo kouluaikana. Lue lisää »
Ihmiseksi, joka vielä opiskeluaikanaan ajatteli (kahden opettajan lapsena), ettei koskaan ryhtyisi opettajaksi, olen opettamisesta aika innostunut. Itse asiassa rakastan opettamista. Mutta tähän piti päätyä pienen mutkan kautta. Taidehistoriasta filosofian kandidaatiksi valmistuttuani, ja jo opiskeluaikana, tein 1980-luvun jälkipuolella pitkään kulttuuritoimittajan töitä. Olin mielestäni sanonut jäähyväiset yliopistolle kevään 1987 publiikissa ja kirjoitin Helsingin Sanomien kulttuuriosastoon kuvataiteesta ja sekä muuta kulttuurijournalismia. Lue lisää »
Helena Ruuska tuntee peruskoulun kuin omat taskunsa. Vastavalmistunut luokanopettaja sai tulikasteen Jakomäen ala-asteella 1980-luvun alussa. Mikä Opettajankoulutuslaitoksella oli jäänyt oppimatta korvautui 15 ekaluokkalaisen hoivaamisessa. ”Nehän eivät ole sinun lapsiasi”, oli nestori muistuttanut noviisia. Lue lisää »
Köyhistä oloista lähtöisin olleen Emma Irene Åströmin opettajat huomasivat nuoren tytön innokkuuden ja lahjakkuuden opiskeluun. Aluksi kotikunnan papit suostuttelivat Åströmin isän lähettämään tyttärensä Jyväskylän opettajaseminaariin. Suomen kansakoululaitoksen isä, Uno Cygnaeus ryhtyi Åströmin tukijaksi ja epäviralliseksi holhoojaksi, ja Cygnaeuksen avustuksella Emma Irene sai erivapauden opiskella yliopistossa. Lue lisää »
Olen ikuinen opettaja, joten parasta yliopistolla on tyylikäs, kaunis opiskelijatapahtuma, jossa mukana on innostuneita nuoria. Silloin ei ole tietoakaan intohimovajeesta, kun "isänmaan toivot" toimivat yhdessä, toinen toisiltaan oppien. Itselleni tärkeitä ylioppilasjärjestöjä ovat osakunnat, erityisesti omani eli Eteläsuomalainen osakunta, oppiaineen ainejärjestö Kronos ry sekä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja SYL. Lue lisää »
Kun eläkkeen kynnyksellä palauttaa mieleen parhaat muistot Helsingin yliopistossa yli 40 vuotta kestäneen opettajanuran ajalta, huomaa jokaisen vuosikymmenen tarjonneen omat tähtihetkensä. Lue lisää »
Johan Richard Danielsonin tutkijaura lähti virallisesti käyntiin 1870-luvulla, jolloin hän teki kolme väitöskirjaa: tohtorin-, dosentin- sekä professorinväitöskirjansa. Jokaisessa tutkimuksessa hän keskittyi uuteen aihepiiriin ja uusiin maantieteellisiin alueisiin. Lue lisää »
1800-luvun loppupuoli muistetaan vahvana kielipoliittisena aikakautena, jolloin ruotsinkielen ja suomenkielen kannattajat kilpailivat monella eri tavalla. Tilanne oli lähtenyt liikkeelle jo Venäjän erotettua Suomen Ruotsista, mutta kansallisromantismin ja nationalismin nostaessa päätään Runebergin, Snellmanin ja Lönnrotin johdolla, yhteentörmäys oli odotettavissa. Johan Richard Danielson varttui teini-ikäisenä Suomessa, jossa suomalaisille oli jo "rakennettu menneisyys". Lue lisää »
Vuosina 2011–2014 Hiidenmaa toimi Helsingin yliopistossa ensin Avoimen yliopiston, sitten Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian johtajana. Kummassakin tehtävässä kantavana ajatuksena oli avata yliopiston monipuolista osaamista kaikille, joko tutkinto-opintoina tai täydennyskoulutuksena. Lue lisää »
Professori Laura Kolbe kuvailee itseään humanistiksi ja tietouskovaiseksi. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmisillä on halu oppia ja tietää lisää sekä tehdä hyvää lähiympäristössään. Lue lisää »
Kotimaisen kirjallisuuden tutkijan ja opettajan työhön liittyy toimiminen järjestöissä, jotka edistävät kirjallisuuden asemaa, sitä koskevan tiedon tuottamista, levittämistä ja tallentamista. Tärkein toimintakenttä alan ammatillisen järjestön eli Kirjallisuudentutkijain Seuran lisäksi on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Lue lisää »
Filosofian tohtori Kimmo Svinhufvud työskentelee äidinkielen opettajana Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa. Hän tarjoaa opiskelijoille tukea opinnäytetyön kirjoittamiseen myös kurssimuotoisesti ja verkkomateriaalin välityksellä. Kielikeskuksessa hänen kollegoinaan työskentelee kaksi suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen äidinkielenopettaja. Graduoppaiden ja -blogin kirjoittamisen Svinhufvud aloitti jo 2000-luvun alkuvuosina, jolloin hän työskenteli Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella lehtorina. Lue lisää »
Gustaf John Ramstedtin yliopisto-opintojen alkuperäisenä päämääränä oli valmistua papiksi. Aluksi hän opiskelikin tiiviisti latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta kielitiede voitti teologian opinnot. Ramstedt oli lähtöisin köyhistä oloista ja taloudellinen tilanne pakotti hänet töihin heti kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen vuonna 1895. Muutamien vuosien ajan hän elätti itseään opettajana Turun Suomalaisessa Lyseossa. Lue lisää »
Aloittaessaan yliopisto-opinnot Viljo Tarkiaisen mielenkiinto kohdistui kielitieteeseen. Hän osallistui kuitenkin myös kirjallisuutta käsitteleville luennoille. Tarkiainen vieraili 1900-luvun alussa Ranskassa, jonka jälkeen hän koki kielitieteen ”hirvittävän ikävänä, täynnä tuskaa ja työtä olevana alana”. Pikkuhiljaa hän siirtyikin enemmän kirjallisuustieteen pariin. Ensimmäinen tieteellinen työnsä Äänenhistoriallinen tutkimus Juvan murteesta kuului kuitenkin kielitieteen piiriin. Tarkiainen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1903. Lue lisää »
Väiteltyään filosofian tohtoriksi Viljo Tarkiainen keskittyi kriitikon työhön. Hän oli yliopistosta valmistumisen jälkeen kirjoitellut arvosteluja useisiin lehtiin. Erityisesti Valvojasta tuli Tarkiaisen pääasiallinen kirjallisuuskritiikin esittämisfoorumi. Lue lisää »
Karl Collan oli paitsi opettaja ja kirjastonhoitaja myös kirjailija, kääntäjä ja säveltäjä. Kaikista rooleistaan hänet tunnetaan tänä päivänä parhaiten säveltäjänä. Lue lisää »
