Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
Eräänä yönä vuonna 1974 Erja Tenhonen-Lightfoot kuunteli Suomenlinnassa yöradiota, jossa haastateltiin konferenssitulkkina toimivaa naishenkilöä. Kielistä kiinnostunut oppikoululainen päätti itsekin ryhtyä tulkiksi. Lue lisää »
Ihmiseksi, joka vielä opiskeluaikanaan ajatteli (kahden opettajan lapsena), ettei koskaan ryhtyisi opettajaksi, olen opettamisesta aika innostunut. Itse asiassa rakastan opettamista. Mutta tähän piti päätyä pienen mutkan kautta. Taidehistoriasta filosofian kandidaatiksi valmistuttuani, ja jo opiskeluaikana, tein 1980-luvun jälkipuolella pitkään kulttuuritoimittajan töitä. Olin mielestäni sanonut jäähyväiset yliopistolle kevään 1987 publiikissa ja kirjoitin Helsingin Sanomien kulttuuriosastoon kuvataiteesta ja sekä muuta kulttuurijournalismia. Lue lisää »
Helena Ruuska tuntee peruskoulun kuin omat taskunsa. Vastavalmistunut luokanopettaja sai tulikasteen Jakomäen ala-asteella 1980-luvun alussa. Mikä Opettajankoulutuslaitoksella oli jäänyt oppimatta korvautui 15 ekaluokkalaisen hoivaamisessa. ”Nehän eivät ole sinun lapsiasi”, oli nestori muistuttanut noviisia. Lue lisää »
Jo kouluaikana Hintikka oli kiinnostunut sekä filosofiasta että matematiikasta. – Luin filosofi Eino Kailan kirjoja ja innostuin hänestä. Luin myös Georg von Wrightin kirjan Looginen empirismi jo kouluaikana. Lue lisää »
Johan Ludvig Runeberg toimi opettajana useissa eri paikoissa. Yksi hänen tunnetuimmista oppilaistaan lienee Zachris Topelius, jota hän auttoi valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin. Porvoon kymnaasin lehtorina toimiessaan Runeberg oli myös Itä-Suomen hiippakunnan tuomiokapitulin jäsen, minkä johdosta hänet vihittiinkin papiksi. Virka-asuna oli papinpuku, mikä näkyykin Runebergin yllä monissa hänen muotokuvissaan. Lue lisää »
Mirkka Lappalainen on toiminut opetustehtävissä Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa vuodesta 2001 lähtien. Opettajana hänelle on olennaista johdattaa opiskelijoita kysymysten äärelle. Lue lisää »
Karl Collan oli paitsi opettaja ja kirjastonhoitaja myös kirjailija, kääntäjä ja säveltäjä. Kaikista rooleistaan hänet tunnetaan tänä päivänä parhaiten säveltäjänä. Lue lisää »
Paras muistoni Helsingin yliopistosta liittyy luultavasti Helsinki Summer Schoolin heavy metal -aiheiseen kurssiin, jota koordinoin ja jolla luennoin elokuussa 2015. Suunnitelmieni toteutus oli raskas mutta palkitseva kokemus ja sen tuleminen todeksi oli mittaamattoman hienoa. Ryhmäni oli upea, se koostui enemmän tai vähemmän ikäisistäni opiskelijoista, eikä ”opettajana” oleminen pilannut hauskuutta tai ryhmän ystävällistä henkeä. Lisäksi sain vapaat kädet kurssin suunnitteluun ja olin tyytyväinen saadessani kurssille monta erilaista vierailijaluennoitsijaa. Lue lisää »
Hugo Suolahti polveutui hämäläisestä Palander-pappissuvusta. Suku oli vaikuttanut Hämeen seudulla 1600-luvulta asti, mutta Suolahden isä oli venäjän ja saksan kielen opettaja Hämeenlinnan lyseossa. Suolahti valmistui sieltä ylioppilaaksi vuonna 1892 ja kirjoittautui saman tien opiskelijaksi Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon. Lue lisää »
Isäni oli pappi, sananjulistaja. Pienenä poikana imin itseeni samanlaisen tarpeen esiintyä. Kun en osannut laulaa, piti ruveta puhumaan. Esiinnyn edelleen mielelläni minkä tahansa yleisön edessä, oli sitten teemana venäjän kieli, väärinymmärrykset kommunikaatiossa tai suomalainen tiedepolitiikka. Lempiaihe on ”Voiko venäläisiä ymmärtää”. Tiedonjakamisen tarve näkyi aikaisemmin myös innokkuudessa tehdä sana- ja oppikirjoja, kieliohjelmia televisioon, opetusohjelmia tietokoneille, cd-romppuja ja kaikkea mahdollista venäjän opintoja edistävää. Kun kirjoittaa suurelle yleisölle, pääsee irti tieteellisen kirjoittamisen millimetrin tarkoista pelisäännöistä. Voi irrotella ja keventää. Lue lisää »
Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta liittyvät teatteritieteen kansainväliseen kesäkouluun, jossa valmistelin väitöskirjaani vuosina 1995–2000. Näiden vuosien kuluessa valkeni, että professorimme Pirkko Koski oli onnistunut poimimaan kesäkoulun opettajakuntaan alamme kansainväliset huiput. Sen joukon sparraamana oli helppoa osallistua teatteritieteen maailmanjärjestön FIRT:n kongresseihin omalla paperilla jo jatko-opintojen varhaisessa vaiheessa. Tuntui etuoikeutetulta tutustua kongressien useisiin pääpuhujiin. Lue lisää »
Humanistilla ei ole uraa – tai ainakaan urasuunnittelua, oli opiskelijasukupolveni sivistysyliopistohenkinen motto. Jälkikäteen katsoen työelämään orientoitumiseni näyttää kuitenkin lähes ohjelmalliselta. Tartuin mielenkiintoiselta vaikuttaviin keikkatyötarjouksiin ja sain käytännön kokemusta arkistojen penkomisesta, haastattelututkimuksesta ja aikataulujen kunnioittamisesta. Lue lisää »
Esteri Vapaa-Jää oli alun perin kiinnostunut lääkärin opinnoista, mutta toisen maailmansodan jälkeen lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijapaikat oli varattu palveluksesta palaaville miehille. Uusi uravaihtoehto löytyi käsitöiden parista Helsingin käsityöopistosta. Sodan aiheuttama pula-aika jatkui vielä pitkään taistelujen päätyttyä, mikä kysyi kekseliäisyyttä erityisesti käsityöläisten alalla. Opintojensa aikana Vapaa-Jää pääsi pohtimaan muun muassa uusia käyttötarkoituksia nenäliinoille. Lue lisää »
Ilmari Kiannon kirjailijanuraa kesti yli 60 vuotta, sisältäen yli 60 teosta. Käsitys hänen urastaan ja elämästään on pitkälti hänen itse luomansa kirjailijalegendan tuotosta. Kiannon elämään ja tuotantoon kuului sivistyneistön kritiikkiä, seksuaalisten kysymysten pohdintaa sekä arvostelua kirkkoa, uskontoa ja politiikkaa kohtaan. Lue lisää »
Hienoja hetkiä ja kokemuksia Helsingin yliopistosta on tietenkin paljon. Oppimiskokemukset opiskelijana ja tutkijana, tutkintojen ja tutkimus… Lue lisää »
Yleisen kielitieteen opiskelemisessa tärkeä kiinnekohta ja opettaja oli pienen aineen pieni kielitieteen opiskelijoiden piiri, ensin nimeltään Aspekti, myöhemmin Retrospekti, jonka puitteissa kaikelle lukemalleen saattoi hakea haastajaa ja vasta-argumentaatiota. Erityiseen hehkeyteen mielessäni tällainen viiteryhmä kohosi, kun pääsimme nauttimaan useamman vuoden ajan Jan-Ola Östmanin liberaalista ja innolla rönsyilevästä vierailusta laitoksellamme. Lue lisää »
Omissa tutkimuksissaan Lotte Tarkka suhtautuu arkistoon kuin antropologi kenttään. Tutkija liikkuu itselleen lähtökohtaisesti vieraassa kulttuurissa ja kuuntelee vierasta kieltä. Jotta paikoin fragmentaarista aineistoa voisi ymmärtää, on aineiston kokoamisen ja rajaamisen lähdettävä tietyn olemassaolevan yhteisön tai yksilön sosiaalisesta maailmasta rajattuna ajanjaksona. Lue lisää »
Yliopisto on monikollinen: yhteisö, mielentila ja instituutio. Kaikilla näillä olomuodoilla on parhaat hetkensä. Lue lisää »
Kun Touko Siltala aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1975, hänellä oli pääaineoikeus kotimaisen kirjallisuuden lisäksi englantilaiseen filologiaan ja poliittiseen historiaan. Kotimainen kirjallisuus vei voiton maisterin tutkinnossa. Lue lisää »
