Gustaf John Ramstedtin yliopisto-opintojen alkuperäisenä päämääränä oli valmistua papiksi. Aluksi hän opiskelikin tiiviisti latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta kielitiede voitti teologian opinnot. Ramstedt oli lähtöisin köyhistä oloista ja taloudellinen tilanne pakotti hänet töihin heti kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen vuonna 1895. Muutamien vuosien ajan hän elätti itseään opettajana Turun Suomalaisessa Lyseossa.

Sanskriitin ja vertailevan kielitieteen professori Otto Donner sai houkuteltua Ramstedtin jatkamaan yliopisto-opintoja ja kannusti hänet altailaisten kielten tutkimuksen pariin. Donner oli yksi vuonna 1883 perustetun Suomalais-Ugrilaisen Seuran perustajajäsenistä. Professori Donner oli havainnut Ramstedtissa kielellisen lahjakkuuden lisäksi tutkijamaista orientaatiota ja ehdotti tämän lähettämistä kielitieteelliselle tutkimusmatkalle Aasiaan.

Vuosina 1898–1912 Ramstedt teki seitsemän tutkimusmatkaa Keski-Aasiaan, Mongoliaan ja Siperiaan, joiden aikana hän tutki perusteellisesti alueen kieliä. Tutkimustyönsä tuloksena Ramstedtistä tuli vertailevan altailaisen kielentutkimuksen uranuurtaja, modernin mongolistiikan perustaja ja kansainvälisestikin merkittävä Keski-Aasian kielten tutkija. Hän väitteli tohtoriksi mongolin kielen verbiopista Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa vuonna 1903.

Tutkimusstipendien ohella Ramstedt elätti perhettään toimimalla opettajana sekä vuodesta 1906 alkaen Aleksanterin yliopiston dosenttina. Vuonna 1917 Ramstedtin toimeentulo tuli vihdoin turvatuksi, kun hän sai altailaisen kielitutkimuksen professorin viran. Perhe-elämän ohessa Ramstedt osallistui vapaa-ajallaan kunnallispolitiikkaan ja raittiustoimintaan. Lisäksi hän oli aktiivinen erilaisissa tiedeseuroissa.

Suomen itsenäistyttyä Gustaf John Ramstedt valittiin Aasian tuntemuksensa ja kielitaitonsa perusteella Suomen Japanin, Kiinan ja Siamin asiainhoitajaksi vuonna 1919. Ramstedtin asemapaikkana oli Tokio. Kymmenen vuotta kestäneen diplomaatinuransa aikana hän loi vankan perustan Suomen ja Japanin suhteille. Tosin Suomen ulkoministeriön kerrotaan olleen tyytymätön Ramstedtin toimintaan, koska hän oli kenttätyöhön tottuneena tutkijana välillä liiankin oma-aloitteinen.

Diplomaatin tehtävien ohessa Ramstedt jatkoi tutkimustyötään, opiskeli japanin kielen ja aloitti korean kielen tutkimisen. Ramstedt kirjoitti maailman ensimmäisen korean peruskieliopin, joka julkaistiin englannin kielellä vuonna 1939. Teoksesta tuli myyntimenestys etenkin Korean sodan aikaan 1950-luvulla.

Ramstedt palasi Japanista Suomeen vuonna 1930 ja hoiti sen jälkeen professorin virkaansa vuoteen 1941 asti. Vuosina 1935–1940 hän hoiti oman virkansa ohella fonetiikan professuuria. Hän vastasi sanskriitin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielitieteen opinnoista.

G. J. Ramstedt oli myös yksi ensimmäisistä suomalaisista esperantisteista. Hän oli Suomen Esperantoliiton puheenjohtaja. Japanissa viettämiensä vuosien aikana hän opetti esperantoa sielläkin useilla paikkakunnilla. Ramstedt oli mukana perustamassa Suomalais-Japanilaista Yhdistystä vuonna 1935 ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa saakka.

Lähteet:

• Halén, Harry (2001): Ramstedt, Gustaf John (1873–1950). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (viitattu 15.1.2015) (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.)
• Janhunen, Juha (2014): Gustaf John Ramstedt (1873–1950): Vertailevan altaistiikan perustaja. Teoksessa Suomalaisia tieteen huipulla: 100 tieteen ja teknologian saavutusta. Markkanen, T., Tiitta, A. & Havaste, P. (toim.). Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, s. 74–75.
• Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry:n verkkosivusto (viitattu 15.1.2015)

 

10.2.2015 korjattu Gustaf Johan Ramstedtin virheellisesti kirjoitettu toinen nimi (virheellinen muoto oli Johan).