Jo kouluaikana Hintikka oli kiinnostunut sekä filosofiasta että matematiikasta.

– Luin filosofi Eino Kailan kirjoja ja innostuin hänestä. Luin myös Georg von Wrightin kirjan Looginen empirismi jo kouluaikana.

Hintikka kuitenkin valitsi pääaineekseen matematiikan.

– Isäni varsinkin toivoi minulle vakuutusmatemaatikon uraa käytännön syistä. Mutta itse olin ensin kiinnostunut asioista teorian kannalta.

Kun Hintikka aloitti opintonsa yliopistolla, hän huomasi pian olevansa kiinnostunut yksinomaan filosofi von Wrightin luennoista.

– Ne olivat käänteentekevät elämälleni ja uralleni. Minulla on oikeastaan ollut vain yksi todellinen filosofian opettaja ja se oli von Wright.

Von Wrightin luennot poikkesivat muista, sillä hän teki peruskursseistakin seminaareja, joissa keskusteltiin asioista. Kielimuuri mahdollisti syvällisen opetuksen: kuulijoita oli ruotsin kielen takia vähän.

– Von Wright oli armoitettu opettaja, koska hän ei vain kertonut meille vaan ajatteli itse läpi kaiken puhumansa samalla. Se näkyi siinä, miten eläviä ja mukaansa asian sisään vieviä luennot olivat.

Toisen esikuvan, professori Eino Kailan tapaaminen ensi kertaa oli hyvin erilainen, mutta yhtä mieleenpainuva. Hintikka meni suorittamaan approbaturia filosofiasta suullisena Kailan työhuoneeseen.

– Koputin varovasti oveen. Kaila istui valkoinen silkkihuivi kaulassaan työpöytänsä ääressä, eikä kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Kun hän sitten alkoi esittää kysymyksiä, syntyi yhtäkkiä filosofinen keskustelu ja yllättäen se kävikin Kailan mukaan approbaturista.

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Hintikka pääsi vuodeksi vaihtoon Yhdysvaltoihin Williams Collegeen. Sillä välin von Wright oli saanut kutsun Cambridgeen professoriksi.

– Kun olin palaamassa Suomeen Yhdysvalloista, von Wright kutsui minut luokseen Cambridgeen, missä asuin hänen kotivieraanaan pari viikkoa. Samaan aikaan hänen luonaan vieraili myös Ludvig Wittgenstein. Minulla oli tilaisuus nähdä hänet filosofisessa keskustelussa. Se oli todellinen elämys.

Suomessa Hintikka löysi uusi inspiroivia opettajia ja kursseja.

– Esimerkiksi Gustav Elfving piti ensimmäiset peliteorialuennot Suomessa. Menin myös mukaan matemaatikkojen tiedekuntajärjestöön, jossa opin tuntemaan paremmin sekä opiskelijoita että opettajia.

Von Wrightin kanssa syntyi ystävyys, ja tuloksena keskusteluista hänen kanssaan sai alkunsa myös ensimmäisen kertaluokan logiikkaa koskeva idea. Sen kehittelystä tuli ensin Hintikan pro gradu, sitten lisensiaattityö ja siitä suoraan väitöskirja.

– Aloin kehittelemään ideaa opintojen ohessa hitaasti. Tietoni olivat heikot ja aihepiiri uusi, mutta hiljalleen edistyin. Kun sain muut opinnot tehtyä, minulla oli käsikirjoitus valmiina, joka kelpasi graduna ja jota laajentamalla tein suoraan lisensiaatin työn ja väitöskirjan. Jatko-opintoni jäivät vähän pintapuolisiksi, koska väitöskirja oli oikeastaan valmiina jo ennen niiden aloittamista.