Takaisin

Mirkka Lappalainen

Mirkka Marjaana Lappalainen
26.11.1975, Helsinki

Filosofian maisteri 1998, filosofian lisensiaatti 2001 ja filosofian tohtori 2005 (Suomen ja Pohjoismaiden historia), Helsingin yliopisto

Suomen ja Pohjoismaiden historian yliopistonlehtori 2014-, tutkijatohtori 2009–2014 ja assistentti 2001–2009, Helsingin yliopisto

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: Ruotsin ajan historia, aatelin ja aatelissukujen historia, valtiomuodostuksen historia, henkilö-, oikeus- ja rikoshistoria sekä ”pieni jääkausi” ja nälänhädät.

Palkinnot:
- Vuoden tiedekirja -palkinto 2014 teoksella Pohjolan Leijona – Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632
- Tieto-Finlandia-palkinto 2014 teoksella Pohjolan Leijona – Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2013 teoksella Jumalan vihan ruoska
- Lauri Jäntin palkinto 2010 teoksella Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa.
- Vuoden historiateos 2009 teoksella Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa.
- Vuoden tiedekirja -palkinto 2006 esseekokoelmalla Maailman painavin raha

Kuva: Laura Malmivaara (Kustannusosakeyhtiö Siltala)
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

Opiskelijoiden innokkuus aktivoi opettajankin

Mirkka Lappalainen on toiminut opetustehtävissä Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa vuodesta 2001 lähtien. Opettajana hänelle on olennaista johdattaa opiskelijoita kysymysten äärelle.

– On hienoa saada opiskelijat innostumaan siitä, mitä historia on ja miten sitä tutkitaan. Eihän kaikista opiskelijoista tietenkään tule historiantutkijoita, mutta tätä kautta on mahdollista oppia tiedonhankintaa, kirjoittamista ja ylipäätään maailman ymmärtämiseen liittyviä taitoja.

Lappalaiselle kaikki opetusmuodot ja -metodit ovat mielekkäitä. Oli kyse sitten luennoimisesta, seminaariohjauksesta tai henkilökohtaisesta opinnäytetyöohjauksesta, opiskelijoiden keskusteluaktiivisuus pitää opettajankin virkeänä.

– Opetustyössä palkitsevaa on ollut esimerkiksi proseminaariryhmien ohjaaminen. Vuosiin on mahtunut paljon erilaisia opiskelijoita, erilaisia aiheita ja erilaisia aineistoja. Vaikka kyse on aineopintotasoisesta opinnäytetyöstä, niin siinä käsitellään jo ihan oikeita tutkimusaineistoja. On antoisaa keskustella opiskelijoiden kanssa siitä, mitä heidän aineistojensa perusteella voi tutkia ja millaisin metodein tutkimustyö on mielekästä.

Kun Lappalainen itse aloitti opiskelun 1990-luvun laman jälkikouristuksissa, tulevaisuuden työllistymisnäkymät olivat ankeat. Silti hän ei muista olleensa huolissaan työllistymisestään eikä opiskelukavereiden kesken huokailtu urasuunnitelmista. 2000-luvun opiskelijat ovat paljon uratietoisempia. Opiskeluvuosina ehtii kuitenkin tapahtua monenlaista ja on luonnollista, että epävarmuus omasta työllistymisestä iskee jossain vaiheessa. Mirkka Lappalainen haluaa välittää opiskelijoille viestiä, että tutkinnon jälkeisestä elämästä ei kannata etukäteen huolestua liikaa.

– Historia-aineista voi työllistyä ihan mihin tahansa riippuen siitä, mitä valitsee sivuaineiksi, miten verkostoituu ja millaisiin työharjoittelupaikkoihin hakeutuu. Ulkomailla vietetyt hetket opintojen aikana sekä vapaa-ajan toiminnot ja aktiivisuus opiskelijajärjestöissä tuottavat myös tärkeää osaamista. Ensimmäisinä opiskeluvuosina ei voi mitenkään nähdä niitä kaikkia vaihtoehtoja, mitä on edessä. Omatkin opiskelukaverini ovat päätyneet hyvin moninaisiin työtehtäviin, toteaa Lappalainen.

Takaisin