Helena Ruuska tuntee peruskoulun kuin omat taskunsa. Vastavalmistunut luokanopettaja sai tulikasteen Jakomäen ala-asteella 1980-luvun alussa. Mikä Opettajankoulutuslaitoksella oli jäänyt oppimatta korvautui 15 ekaluokkalaisen hoivaamisessa. ”Nehän eivät ole sinun lapsiasi”, oli nestori muistuttanut noviisia.

Millainen fakiiri pystyy opettamaan kymmentä eri oppiainetta, mietti Ruuska opettaessaan viides- ja kuudesluokkalaisia Kaisaniemen ala-asteella. Antaessaan ohjeita 30 tytölle jalkapallokentän laidalla hän totesi, että on paras keskittyä siihen, minkä kokee osaavansa.

Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden opinnot työn ohessa pätevöittivät Ruuskan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Aineopettajan työsarka alkoi Kruununhaan yläasteella ja jatkuu parhaillaan Helsingin normaalilyseossa.

Peruskoululaiset, lukiolaiset ja auskultantit ovat täyttäneet vuodesta 2009 Ruuskan aamu- ja iltapäivät. Oman opetuksensa lisäksi hän ohjaa ja kehittää opettamista. Lähinnä sydäntä on kirjoittamisen opettaminen ja siihen liittyvät tutkimushankkeet. Ruuska tutkii muun muassa sitä, miten kieliopin opettamisen voisi nivoa kirjoittamisen opettamiseen. Miten oppilaat kielentävät käyttämäänsä kieltä?