Vuosina 2011–2014 Hiidenmaa toimi Helsingin yliopistossa ensin Avoimen yliopiston, sitten Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian johtajana. Kummassakin tehtävässä kantavana ajatuksena oli avata yliopiston monipuolista osaamista kaikille, joko tutkinto-opintoina tai täydennyskoulutuksena. Hiidenmaan näkemyksen mukaan suurin voittaja tässä on yliopisto ja sen tutkijat: täydennyskoulutuksen ja avoimen opetuksen kautta yliopisto saa tärkeitä kontakteja, palautetta tutkintovaatimuksistaan, pääsyn aineistoihin ja tutkimustietoa vaativiin keskusteluihin.

Hiidenmaa työskenteli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa jo opintojensa alkuvaiheesta, vuosina 1981–2006, ensin kielenhuoltajana, sitten tutkijana ja kielenhuolto-osaston johtajana. Kielenhuoltajana hän korosti kielen tehtävää yhteisössä ja korosti kieliyhteisön roolia kielen ja kielimuotojen vakiintumisessa.

– Kielen hyvyys ei asu sanoissa tai sanamuodoissa vaan siinä, miten yhteisö omilla valinnoillaan arvottaa, käyttää tai jättää käyttämättä.

Vuonna 2003 Hiidenmaa julkaisi kieltä ja kielenhuoltoa pohtivan kirjansa Suomen kieli – who cares?

Hiidenmaa työskenteli tutkimusrahoituksessa Suomen Akatemian yksikönjohtajana vuosina 2006–2011. Hän osallistui muiden eurooppalaisten tutkimusrahoittajien kanssa yhteistyöhön, jossa tarkasteltiin tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja näkyvyyttä. Työryhmä kannusti tutkijoita ja tutkimuslaitoksia etsimään keinoja, joilla siirrytään yksisuuntaisesta valistuksesta dialogiin ja yhteistyöhön.

Hiidenmaa on toiminut tiedeviestinnän opettajana ja etsinyt keinoja edistää kansalaistiedettä, yhteistyömuotoja, joissa tutkijat ja ns. maallikot toimivat yhteistyössä mm. tutkimusongelmien määrittelyssä, aineistojen kokoamisessa ja tutkimustulosten tulkinnassa. Tätä työtä hän jatkaa myös professorin toimessaan.