Professori Jaakko Hämeen-Anttila on viime vuosina keskittynyt tutkimaan kulttuurien välistä vuorovaikutusta Lähi-idässä. Hänen johtamansa Suomen Akatemian Fidipro-hanke The Intellectual Heritage of the Ancient Near East tutkii yli kaksi vuosituhatta pitkää ajanjaksoa, jolloin kulttuurivaikutukset ovat virranneet eri suuntiin Lähi-idän (Mesopotamian nuolenpääkulttuuri, arabialais-islamilainen kulttuuri) ja Kreikan välillä. Lue lisää »
Kulttuurin merkitys Euroopan maiden bruttokansantuotteesta on erittäin merkittävä. Tätä tosiasiaa ei valitettavasti pidetä tarpeeksi paljon esillä eikä se tunnu poliitikkoja enemmin kiinnostavan. Kulttuurin merkitys siinä, miten muissa maissa meihin suhtaudutaan, on erittäin tärkeä. Olen saanut johtaa merkittäviä suomalaisia kansainvälisiä kulttuurisatsauksia Ranskassa ja Saksassa ja päässyt näkemään käytännön työn kautta, kuinka paljon hyvää kulttuuri edellä meneminen saa aikaan – mediassa ja käytännön yhteistyössä eri kulttuurin aloilla. Lue lisää »
Annamari Sarajaksen vaikutus suomalaisen lehdistön kulttuuriosastojen kehitykseen on ollut merkittävä. Hän oli opiskeluaikoinaan heti sotien jälkeen aktiivisesti mukana ylioppilasliikkeessä, hän kuului muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen vuonna 1946 ja Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen ja sen ulkomaanvaliokuntaan toimikaudella 1947–48. Hän toimitti myös Ylioppilaslehteä. Lehden kulttuurinen linja henkilöityi 1940-luvulla Sarjakseen, puhuttiin ”Annamarin salongista”. Hän loi lehden kulttuurisivuista nuorten, lupaavien kirjoittajien forumin. Sarajaksen houkuttelemina Ylioppilaslehteen kirjoittivat muun muassa Eino S. Repo, Kai Laitinen, Tuomas Anhava, Kyllikki Wehanen (myöh. Villa) ja Jouko Tyyri. Lue lisää »
Haaveilen siitä, että Suomessa havahduttaisiin siihen, että koko pienen maamme identiteetti lepää kulttuurin varassa. Meitä ei olisi ilman tulisieluisia suomalaisia kirjailijoita, taiteilijoita ja muusikoita, eikä omaa taidetta ja tiedettä olisi syntynyt ilman afäärifennomaanien ponnistuksia suomalaisen kulttuurin taloudellisten edellytysten luomiseksi. Lue lisää »
Kielen elinvoiman edellytys on monimuotoisuus ja eri tahoilta saatavat vaikutteet. Uusien sanojen ja muiden kielellisten muutosten keskellä yhteisö testaa kieltään ja kulttuuriaan koko ajan. Lue lisää »
Olin juuri valmistumassa maisteriksi (tai silloisen käytännön mukaan filosofian kandidaatiksi), kun menin naimisiin ja muutin Varsinais-Suomeen maatalon emännäksi – helsinkiläisten ystävien ja sukulaisten tyrmistykseksi. Väitöskirja että-lauseista ja partisiippirakenteista ei kahden pikkutyttären äidiltä ottanut syntyäkseen. Onneksi uuden kotikunnan kunnanjohtaja soitti ja tarjosi töitä. Minusta tuli Merimaskun ensimmäinen – ja valitettavasti myös viimeinen kulttuurisihteeri. Lue lisää »
Toimiminen kirjastonjohtajana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kaltaisessa tieteellisessä seurassa, muistiorganisaatiossa ja tutkimuslaitoksessa on paitsi kirjastoalan kannalta kiinnostavaa myös tutkimuksellisesti antoisaa. Olen pystynyt ainutlaatuisella tavalla syventymään SKS:n kirjaston kulttuurientutkimuksen painopistealueisiin ja kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen, kuten folkloristiikkaan, etnologiaan, kulttuuriantropologiaan, uskontotieteeseen ja etnomusikologiaan. Lue lisää »
Laajasti lukeneen ja useampaa kieltä osaavan Jakov Grotin tärkeimpiä tavoitteita oli lähentää Venäjän ja Suomen kulttuurisuhteita sekä muuttaa suomalaisen sivistyneistön venäjänkuvaa myönteisemmäksi. Grot työskenteli samalla parantaakseen venäläisten tietoja Suomesta. Lue lisää »
Ebba Witt-Brattström oli norjalais-ruotsalaisen keskusteluohjelma Skavlanin vieraana lokakuussa 2015. Tässä jaksossa Witt-Brattström puhuu muun muassa erilaisista feminismeistä, kulttuurimiehistä ja syistä siihen, että hän useamman vuoden ajan on voimakkaasti kritisoinut Svenska akademieniä. Witt-Brattström esiintyy ohjelmassa kohdasta 28:20 alkaen. Lue lisää »
HS.fi: Helsingin yliopisto esittelee humanistejaan vuoden jokaisena päivänä http://t.co/s0AzJ1iCYH
Helsingin yliopiston ansiosta pääsin Pariisiin opiskelemaan ensimmäisten Erasmus vaihto-oppilaiden joukossa. Olin aikaisemmin viettänyt vuoden vapaaehtoistöissä eri puolilla Ranskaa, joten ranskalainen elämäntapa oli tullut tutuksi pohjamutia myöten. Sorbonnessa vietetty vuosi oli arvokas työelämän, kirjallisuuden opintojen ja elämänvalintojeni kannalta. Lue lisää »
Sakari Pesola sai lukion jälkeen opiskelupaikan Oulusta vuonna 1982. Ala oli tuolloin outo kirjainyhdistelmä ATK. – Auta armias, mitenköhän elämä olisi vienyt, jos sinne olisin mennyt. ATK:n sijasta päädyin opiskelemaan maanmittausta Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen. Lue lisää »
Professori Laura Kolben tämänhetkiset tutkimusintressit kohdistuvat yhteiskuntaluokkien muodostumiseen sekä kansallisten identiteettien kehittymiseen ja muuttumiseen Euroopassa. Kolbelle nimenomaiset kaupungit ovat kiinnostava alusta tutkia tilan, paikan ja ajan suhdetta sekä sosiaalisten ryhmien muodostumista ja muuttumista. Hän ei kuitenkaan halua sitoutua vain yhteen tematiikkaan, vaan liikkuu kronologiassa ja aiheenvalinnassa laajalla alueella. Lue lisää »
Suomella on 17 kulttuuri- ja tiedeinstituuttia ympäri maailmaa. Ne kattavat kaikkiaan 70 maata tehden suomalaista taidetta, tiedettä ja kultt… Lue lisää »
Tänä päivänä runoilijana paremmin tunnetulla Eino Leinolla oli pitkä ura myös lehtimiehenä. Hän aloitti lehtityön jo toimimalla koulunsa lehden Vasaman päätoimittajana. Lehtialalle ryhtymisessä keskeinen vaikuttaja oli hänen vanhempi veljensä Kasimir. Leino perusti 20-vuotiaana veljensä kanssa aikakauslehden Nykyaika. Lue lisää »
Opiskeluaikanani 1970-luvun alussa tapasin Nordicassamme monia karismaattisia professoreita, opettajia ja kirjailijoita. Heidän ansiostaan kiinnostuin yhtäältä etymologiasta ja kielihistoriasta, toisaalta ruotsalaisesta, suomenruotsalaisesta ja pohjoismaisesta kirjallisuudesta. Lue lisää »
Antti Majanderin mukaan toimittajan työtä oppii tekemällä. – Yliopisto-opinnoista on ainakin se hyöty, että ymmärtää, ettei todellakaan ole ainut neropatti maailmassa. Toimittajan tehtävä ei ole tietää vaan yrittää etsiä tietoa ja antaa näkyvyyttä merkittävälle osaamiselle. Lue lisää »
Cecilia af Forsellesin tutkimusintressit ja erikoisalueet ovat suullinen perinne ja kirjallinen kulttuuri, Kalevalan käännösten kulttuurihistoria, kirjallinen muisti ja ajatusten virtaukset, Euroopan aate-, tiede- ja oppihistoria sekä tiedonvälitys, tietoyhteiskunta ja kirjastot. Lue lisää »
Mikko Saikku on ollut aina kiinnostunut toisaalta historiasta, toisaalta luonnosta. Vaihto-oppilasvuosi Idahossa herätti kiinnostuksen paitsi yhdysvaltalaisen kulttuurin myös Pohjois-Amerikan luonnon erityispiirteisiin. Hän harkitsi hetken jopa biologin uraa, mutta päätyi kuitenkin opiskelemaan historiaa, mikä osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi. Mielenkiinnon kohteiden yhdistäminen kävi lopulta kivuttomasti ympäristöhistorian grand old manin Alfred W. Crosbyn innoittamana. Lue lisää »
Yleisen kirjallisuustieteen ohella professori H. K. Riikonen on opiskellut Kreikan ja Rooman kirjallisuutta sekä yleistä historiaa. Hänen tutkimuksensa ja myös yleistajuisemmat esitykset ovatkin suurelta osalta keskittyneet antiikin traditioihin eurooppalaisessa kirjallisuudessa ja kulttuurissa. Lue lisää »
Kenttätyömatkat ja monet kauaskin suuntautuneet luentomatkat osoittivat, että omaa kulttuuriaan tutkivat nuoret tarvitsevat koulutusta Suomen tapaisessa maassa. Anna-Leena Siikala on pyrkinyt jatkuvasti edistämään nuorten suomalais-ugrilaisten jatko-opintoja hankkimalla heille stipendejä Suomessa opiskelua varten. Lue lisää »
Intian eteläkärjen metsäinen osavaltio Kerala on vuorten eristämänä säilyttänyt kulttuuriperintönsä vanhakantaisena ja valtavan rikkaana. Tunnetun kathakali-tanssidraaman ohella Keralan Folk arts directory luettelee satakunta performanssilajia, joista erityisen vaikuttava on pohjois-Keralan teyyam-tanssi mahtavine pukuineen ja tulikokeineen. Lue lisää »
Puolison työtehtävien vuoksi kymmenen ulkomailla elettyä vuotta kolmessa eurooppalaisessa miljoonakaupungissa sinetöi elämäntehtäväni: ulkomaisissa yliopistoissa Suomen kielen ja kulttuurin tunnetuksi tekemisen, suomen kielen opetuksen edistämisen ja puolustamisen eri maailmankolkissa. Lue lisää »
Ystäväni Seppo Koskenniemi kysyi 1964 haluaisinko kokeilla tietokonetta johonkin tutkimustehtävään. Lineaari-B-kirjoitus oli 1952 voitu tulkita ilman käännöksiä, tutkimalla merkkien sekvenssejä, esiintymätiheyttä ym. Tietokone helpotti tällaisen aineiston keruuta Indus-kulttuurin selvittämättömästä kirjoituksesta, josta nyt tuli harrastuksen kohde. Lue lisää »
Tällä hetkellä olen mukana eri aloihin liittyvissä tutkimusprojekteissa. Olen tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa “Lapin synkkä kulttuuriperintö”, joka kerää yhteen tutkijoita niin Oulun kuin Helsingin yliopistoista. Projektin tarkoituksena on tutkia, millä eri tavoin ihmiset, niin läheltä kuin kaukaa, käyttävät ja suhtautuvat toisen maailmansodan aikaiseen saksalaisten läsnäolon jättämään kulttuuriperintöön Suomen Lapissa. Lue lisää »
Juuri ilmestyneessä Tuottajan käsikirjassa Elina Saksala toteaa, että tuottaja ei tuota esimerkiksi taidetta itse, vaan ”petaa otolliset olosuhteet muiden toiminnalle ja eliminoi esteitä”. Siitä on ollut kyse kaikissa niissä töissä, joita olen tehnyt. Kulttuurin taustajoukoissa on palkitsevaa seurata luovaa prosessia ja taideteoksen valmistumisen vaiheita ja tehdä parhaansa sen eteen, että työskentelylle on mahdollisimman hyvä ympäristö. Onnistuneesta lopputuloksesta iloitsee samalla tavalla, on kyse sitten kirjasta tai teatteriesityksestä. Lue lisää »
Rainer Knapaksen luento ”Viipurin taide- ja kulttuurielämä Vanhan Suomen aikana” 26.1.2015 aloitti Helsingin yliopiston kevään 2015 ” Viipuri – rajakaupungin kulttuurielämää 1500-luvulta 2000-luvulle” -kurssin. Lue lisää »
Päivi Setälän isä Erkki Priha oli perustanut Haminaan erinomaisesti menestyneen hartsiliimatehtaan, joka tuotti perheelle vaurautta. Myöhemmin tehdas myytiin ja isän kuoltua Setälä sai osansa tehtaan hinnasta. Tämän myötä hän lahjoitti vuonna 1981 Suomen Kulttuurirahastoon nimikkorahaston Päivi Prihan nimellä. Lue lisää »
Kulttuurin tukeminen verovaroin herättää toisinaan vastustusta ihmisissä, jotka kuluttavat kulttuuria lähinnä massatapahtumissa tai muotien j… Lue lisää »
Musiikin tekijät jäävät aina luonnostaan musiikin esittäjien varjoon — eritoten ne, jotka vain kirjoittavat musiikkia mutta eivät itse esitä sitä. Vaikka Suomeen on rakennettu korkeatasoinen musiikkikoulutus, oopperoita, sinfoniaorkestereita yms. instituutioita, taidemusiikin asema julkisuudessa on melko marginaalinen. Tämän marginaalin sisällä erityisen ahtaalla ovat elävät säveltäjät. Lue lisää »
Monet alkuperäiskansat asuttavat ympäristöjä, jotka kuuluvat biodiversiteetiltään maailman rikkaimpiin. Alkuperäiskansat asuttavat 85 % maapallon suojelluiksi nimetyistä alueista. Näiden alueiden säilyminen pitää yllä luonnon monimuotoisuutta ja vaikuttaa maailmanlaajuisesti ilmasto-olosuhteisiin. Lue lisää »
Sirpa Seppälä aloitti teatteritieteen opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1982. Sivuaineekseen hän valitsi puheopin. Kolmen vuoden jälkeen hän joutui toteamaan teatteritieteen opinnot itselleen liian teoreettisiksi. Teatteri – näytteleminen, käsikirjoittaminen ja ohjaaminen – oli jo tuolloin Seppälälle tärkeä harrastus, jota hän ei halunnut pilata ”ryppyotsaisuudella”. Lue lisää »
Yrjö Hirnin kerrotaan olleen yksi aikansa tunnetuimmista suomalaisista tiedemiehistä maailmalla. Tutkijan uransa hän aloitti estetiikan parissa, johon hän toi Edvard Westermarckilta omaksumiaan suuntauksia. Hirn teki runsaasti tutkimusmatkoja ympäri Eurooppaa ja piti yhteyttä etenkin englantilaiseen yliopistomaailmaan. Lue lisää »
Lennart Meri on jäänyt useimmille mieleen Viron presidenttinä (1992–2001). Hän oli kuitenkin alkujaan kirjailija, tuottaja ja elokuvaohjaaja. Isänsä Georg-Peeter Meren diplomaatin ja kääntäjän ammattien johdosta Meren perhe matkusteli paljon. Lennart Meri oppikin nuoruudessa puhumaan useita kieliä sujuvasti. Hän taisi niin suomea, ranskaa, saksaa, englantia kuin venäjääkin. Lue lisää »
Maarian kirkkoherran poika Oiva Johannes Tallgren, joka sittemmin suomalaisti sukunimensä Tuulioksi, kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon opiskelemaan klassillisia ja moderneja kieliä vuonna 1896. Tuulio kiinnostui erityisesti eteläromaanisista kielistä, joiden saralla hänestä sittemmin tuli aikansa johtava suomalainen auktoriteetti. Lue lisää »
Kun Georg Henrik von Wright vuoden 1949 alkupuolella vaeltaa yksin Cam-joen viertä, hän saa yhtäkkiä mullistavan ajatuksen: formaaliset yhteydet käsitteiden ”jokin”, ”ei yksikään” ja ”kaikki” välillä vaikuttavat olevan samat kuin käsitteiden ”mahdollinen”, ”mahdoton” ja ”välttämätön” välillä. Lue lisää »
Emeritusprofessori Matti Klinge on yksi Suomen tuotteliaimmista julkaisijoista. Tieteellisten tekstien lisäksi hän on kirjoittanut runsaasti lehtiartikkeleita ja kolumneja. Lue lisää »
Kuopion Haminanlahden kartanoon 13.6.1805 syntynyt Magnus von Wright oli vanhin kolmesta taiteilijaveljeksestä. Hän kiinnostui jo varhain luonnontieteistä, kun linnusti isänsä ja veljiensä kanssa lähiseudun metsissä. Lue lisää »
Yhteistyön tärkeyttä kuulee korostettavan jatkuvasti – ja onhan se toki tärkeää, mutta miten se toteutetaan käytännössä? Humanistisilla tieteenaloilla yhteistyö on erityisen haastavaa; suuri osa työstämme kun on yksinäistä puurtamista tarkkaan rajattujen aiheiden parissa. Lue lisää »
Werner Söderhjelm oli kotoisin vauraasta viipurilaisesta virkamies- ja kauppiassuvusta. Hänen kotikasvatukseensa kuului monipuolinen kielitaito: suomi, ruotsi, venäjä ja saksa. Jo varhaisessa vaiheessa Söderhjelm kiinnostui kirjallisuudesta, ja hänestä tulikin kirjallisuushistorioitsija. Väitöskirjassaan hän tarkasteli saksalaista 1700-luvun komediakirjallisuutta historiallisesta perspektiivistä. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta vuonna 1885. Lue lisää »
Maailmankirjallisuutta ei olisi ilman kääntäjiä, eivätkä suomenkielinen kirjallisuus ja suomen kieli olisi sitä, mitä ne nyt ovat, ilman suomentajia. Suomentaminen on erityistä luovuutta vaativaa toimintaa. Lue lisää »
Professori Pirjo Lyytikäinen on tutkinut suomalaisen kirjallisuuden moderneja kehityslinjoja ja niiden yhteyttä kansainvälisiin virtauksiin, lajitraditioihin ja filosofisiin muoteihin. Kirjallisten tekstien, lajimallien ja periodisten repertuaarien vuorovaikutus ja tekstienväliset yhteydet nousevat tässä keskeisesti esiin. Lyytikäisen tutkimuskohteina ovat olleet keskeiset suomalaisen modernisoituvan kirjallisuuden avaintekstit ja klassikkokirjailijat. Lue lisää »
Suomella ja Euroopan saksankielisillä mailla on paljon kerrottavaa toisilleen. Suomen Saksan-instituutti neuvoo ja verkottaa eri toimijoita sekä tarjoaa yhteistyökumppaneidensa kanssa monipuolista ohjelmaa kulttuurista kiinnostuneille. Lue lisää »
Kirjallisen kulttuurin eurooppalaisten perinteiden omaksumisen ja tutkimuksen rinnalle kehittyi Suomessa 1800-luvun kuluessa uusia tutkimusaloja, joiden kohteena on kansanomainen, omakielinen kulttuuri. Tätä tutkimusta tarvittiin suomalaisten juurien selvittämiseksi ja suomalaisen kansakunnan kehittymisen tueksi. Tutkimuksen lähtökohdat erosivat kirjallisiin lähteisiin perustuvasta klassisesta humanistisesta tutkimuksesta, koska aineistot oli kerättävä kirjaimellisesti ”kansan suusta”, eikä niitä juuri löytynyt kirjastojen tai arkistojen hyllyiltä. Lue lisää »
