Jarl Werner Söderhjelm
26.7.1859, Viipuri - 16.1.1931, Helsinki
Filosofian kandidaatti ja maisteri 1882, filosofian lisensiaatti ja tohtori 1885, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Nykykansain kirjallisuuden dosentti 1886–1889 ja romaanisen filologian dosentti 1889–1894, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Romaanisen filologian ylim. professori 1894–1898,
Germaanisen ja romaanisen filologian professori 1898–1908,
Romaanisen filologian professori 1908–1913,
Kotimaisen ja yleisen kirjallisuushistorian professori 1913–1919, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomen Kööpenhaminan tiedotustoimiston johtaja 1917–1919
Suomen Tukholman lähettiläs 1919–1930
Uusfilologisen yhdistyksen perustajia 1887, puheenjohtaja 1890–1902, kunniapuheenjohtaja 1902
Alliance francaisen varapuheenjohtaja 1899
Akateemisen soittokunnan inspehtori 1900–1903
Savo-karjalaisen osakunnan inspehtori 1905
Karjalaisen Osakunnan inspehtori 1905–1919
Suomen Tiedeseuran jäsen 1905
Yliopiston edustaja pappissäädyssä valtiopäivillä 1905–1906
Nuorsuomalaisen Puolueen keskushallituksen jäsen 1906–1907
Jarl Werner Söderhjelm oli kotoisin vauraasta viipurilaisesta virkamies- ja kauppiassuvusta. Hänen kotikasvatukseensa kuului monipuolinen kielitaito: suomi, ruotsi, venäjä ja saksa. Jo varhaisessa vaiheessa Söderhjelm kiinnostui kirjallisuudesta, ja hänestä tulikin kirjallisuushistorioitsija. Väitöskirjassaan hän tarkasteli saksalaista 1700-luvun komediakirjallisuutta historiallisesta perspektiivistä. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta vuonna 1885.
Söderhjelm suhtautui toiveikkaasti akateemiseen uraan ja koki siinäkin mielessä tärkeäksi ulkomaille suuntautuvat opintomatkat. Erityisesti hän kartutti filologian osaamistaan Saksassa, Tanskassa ja Ranskassa. Hän julkaisi useita teoksia ja artikkeleita filologian alalta sekä toimi saksan ja ranskan opettajana. Näiden ansioiden myötä hän pääsi romaanisen filologian ylimääräiseksi professoriksi Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1894.
Kuva: Museovirasto
Yliopistossa Söderhjelm edisti tarmokkaasti ”uusien kielten” eli ranskan, saksan ja englannin opetusta, koska katsoi, että Suomen oppikouluihin tarvittiin lisää näiden kielten päteviä opettajia. Tämä työ kantoi hedelmää ja samalla Söderhjelmistä tuli germaanisen ja romaanisen filologian varsinainen professori. Germaaninen ja romaaninen filologia jaettiin yliopistossa erillisiksi aineiksi vuonna 1908, jolloin Söderhjelm siirtyi pelkästään romaanisen filologian professoriksi.
Nuoruuden ihastus kirjallisuustieteeseen säilyi Söderhjelmillä läpi filologin uransa. Hän teki henkilöhistoriallista kirjallisuudentutkimusta kielitieteen rinnalla. Hän kirjoitti esimerkiksiJohan Ludvig Runebergin elämäkerran. Palo kirjallisuuden pariin oli jopa niin kova, että Söderhjelm kamppaili estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professuurista. Viran sai kuitenkin Yrjö Hirn vuonna 1910.
Werner Söderhjelmin merkittävyydestä kirjallisuudentutkijana kertoo paljon se, että nimenomaisesti häntä ajatellen Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon perustettiin kotimaisen ja yleisen kirjallisuushistorian professuuri vuonna 1913. Söderhjelm ehti olla virassa vain muutaman vuoden ennen kuin hänet houkuteltiin kansainvälisiin tehtäviin.
Söderhjelm oli pitkään ollut aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, ja hänellä oli hyvät kansainväliset kontaktit. Vuonna 1917 hän lähti Suomen tiedostustoimiston johtajaksi Kööpenhaminaan. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi sieltä Suomen lähettilääksi Tukholmaan. Söderhjelmin diplomaattisia taitoja tarvittiin tasoittamaan Suomen ja Ruotsin välille 1920-luvulla syntyneitä jännitteitä muun muassa Ahvenanmaan asemasta. Ruotsissa viettämiensä vuosien aikana Werner Söderhjelm ei kuitenkaan unohtanut tiedettä, vaan kirjoitti sielläkin tutkielmia ja esseitä.
Jarl Werner Söderhjelm
26.7.1859, Viipuri - 16.1.1931, Helsinki
Filosofian kandidaatti ja maisteri 1882, filosofian lisensiaatti ja tohtori 1885, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Nykykansain kirjallisuuden dosentti 1886–1889 ja romaanisen filologian dosentti 1889–1894, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Romaanisen filologian ylim. professori 1894–1898,
Germaanisen ja romaanisen filologian professori 1898–1908,
Romaanisen filologian professori 1908–1913,
Kotimaisen ja yleisen kirjallisuushistorian professori 1913–1919, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomen Kööpenhaminan tiedotustoimiston johtaja 1917–1919
Suomen Tukholman lähettiläs 1919–1930
Uusfilologisen yhdistyksen perustajia 1887, puheenjohtaja 1890–1902, kunniapuheenjohtaja 1902
Alliance francaisen varapuheenjohtaja 1899
Akateemisen soittokunnan inspehtori 1900–1903
Savo-karjalaisen osakunnan inspehtori 1905
Karjalaisen Osakunnan inspehtori 1905–1919
Suomen Tiedeseuran jäsen 1905
Yliopiston edustaja pappissäädyssä valtiopäivillä 1905–1906
Nuorsuomalaisen Puolueen keskushallituksen jäsen 1906–1907
