Laajasti lukeneen ja useampaa kieltä osaavan Jakov Grotin tärkeimpiä tavoitteita oli lähentää Venäjän ja Suomen kulttuurisuhteita sekä muuttaa suomalaisen sivistyneistön venäjänkuvaa myönteisemmäksi. Hän oli solminut läheiset suhteet Helsingin tiede- ja kulttuuripiireihin, joiden pienuutta kuitenkin korosti raporteissaan venäläisille tukijoilleen.

Professorina ja venäjänopetuksen tarkastajana Grot teki ahkerasti työtä edistääkseen venäjän kielen osaamista Suomessa, mikä olikin venäläisten valtapiirien tavoitteena professuuria perustettaessa. Grot katsoi itse lopulta, ettei ollut onnistunut tässä tavoitteessa. Tosiasiassa hänellä oli poikkeuksellisen suuri vaikutus Venäjän ja Suomen välisenä kulttuurin lähettiläänä. Kiinnostuksesta suomalaisuutta kohtaan kielii myös se, että Grot oli mukana perustamassa Suomalais-Ugrilaista Seuraa vuonna 1883.

Grot työskenteli samalla parantaakseen venäläisten tietoja Suomesta. Hän kirjoitti aktiivisesti venäläiseen Sovremennik-aikakauslehteen Suomen oloista ja suomalaisista, Suomen kansanrunoudesta, Helsingin kaupunkielämästä ja -kulttuurista sekä suomalaisuusmiehistä – erityisesti Elias Lönnrotista ja Johan Ludvig Runebergistä.

Grot käänsi myös aktiivisesti sekä suomalaista että ruotsalaista kirjallisuutta venäjäksi. Hän ihaili useiden ruotsalaisten runoilijoiden tuotantoa. Muun muassa Frans Michael Franzénin, Esaias Tegnérin ja Erik Johan Stagneliuksen runoudelle ei hänen mielestään Venäjältä löytynyt vertaisia. Grot matkusti useaan otteeseen Ruotsiin solmimaan suhteita ruotsalaiseen kulttuuriväkeen.

Kenties kauaskantoisin vaikutus Grotin Helsingin ajoilta on Kansalliskirjaston Slaavilainen kirjasto. Tutustuessaan yliopiston kirjastoon vuonna 1840 hän löysi Venäjältä vapaakappaleina tulleita painatteita. Venäjänkielisetvapaakappaleet olivat kuitenkin hajallaan, ja Grot otti asiakseen kerätä ne yhteen, erilliseen kokoelmaan.

Grot hankki silloiselle Venäläiselle kirjastolle omat tilat ensin uudesta kirjastorakennuksesta, sittemmin vuodesta 1847 lähtien yliopiston päärakennuksesta. Lähes kaikki kokoelman käytännön järjestelyt – sijoitteluperiaatteet, luettelointi, kalustehankinnat, kirjansidonta ynnä muu – Grot hoiti itse. Lisäksi hän hankki vapaakappaleiden ohella muuta kirjallisuutta, mutta karsi myös kokoelmasta turhina pitämiään aineistoja.

Kansalliskielten merkitys muuttui Grotin aikana. Ne eivät enää olleet ainoastaan tutkimuksen ja yleisen kiinnostuksen kohteita, vaan alkoivat yhä enemmän vaikuttaa kirjastojen järjestelyihin ja kokoelmien sijoitteluun. Samoihin aikoihin kun Grot työskenteli venäläisen kokoelmansa kanssa, Fredrik Wilhelm Pipping erotti Fennica-kokoelman yliopiston kirjaston muista kokoelmista. Venäläisen kokoelman erottamisella oli kaksinainen vaikutus: toisaalta se korosti venäjän kielen asemaa, toisaalta eristämällä venäjänkielisen kirjallisuuden heikensi sen asemaa.

Lähteet

• Hjalmar Grape, ”En rysk banbrytare för svensk kultur”, Ord och Bild 1922, 268–274.
• Kirsti Ekonen, ”Mies maailmanluokan kirjaston takana”, Kansalliskirjasto-lehti 4/2012.
• Matti Klinge, Grot, Jakov, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 30.7.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Maija Väisänen, Grot, Jakov, Biografiskt lexikon för Finland -verkkojulkaisu. Viitattu 30.7.2015.