Juuri ilmestyneessä Tuottajan käsikirjassa Elina Saksala toteaa, että tuottaja ei tuota esimerkiksi taidetta itse, vaan ”petaa otolliset olosuhteet muiden toiminnalle ja eliminoi esteitä”. Siitä on ollut kyse kaikissa niissä töissä, joita olen tehnyt. Kulttuurin taustajoukoissa on palkitsevaa seurata luovaa prosessia ja taideteoksen valmistumisen vaiheita ja tehdä parhaansa sen eteen, että työskentelylle on mahdollisimman hyvä ympäristö. Onnistuneesta lopputuloksesta iloitsee samalla tavalla, on kyse sitten kirjasta tai teatteriesityksestä.

Teatteriin mahtuu huima kirjo erilaista osaamista ja erilaisia ammatteja, ja sen myötä myös ihmisten moninaisuudessa on huomioimista. Työtä tehdään lähes kellon ympäri. Erityisen kiehtovaa on se, että samojen seinien sisälle mahtuu esityksen koko elinkaari usein jo kirjoitusvaiheesta harjoituksiin ja tekniseen valmistukseen ja ensi-illasta kymmeniä esityksiä kestävän esitysperiodin loppuun.

Tärkeintä uralla etenemisessä ovat olleet kannustavat esimiehet, jotka ovat myös antaneet vastuuta. Jos uuden tehtävän vastaan ottaminen on hirvittänyt, rohkeutta on tuonut ajatus siitä, että jos minuun luotetaan, miksi en itsekin luottaisi. Hyvien pomojen esimerkki on ollut parasta esimieskoulutusta.