Kun Georg Henrik von Wright vuoden 1949 alkupuolella vaeltaa yksin Cam-joen viertä, hän saa yhtäkkiä mullistavan ajatuksen: formaaliset yhteydet käsitteiden ”jokin”, ”ei yksikään” ja ”kaikki” välillä vaikuttavat olevan samat kuin käsitteiden ”mahdollinen”, ”mahdoton” ja ”välttämätön” välillä.

Von Wright oivaltaa heti keksineensä uuden mahdollisuuden modaalien käsitteiden logiikan kehittämiselle. Myöhemmin samana vuonna hän keksii että samaa analogiaa voidaan käyttää myös käsitekolmikolle ”sallittu”, ”kielletty” ja ”pakollinen” – ja on siten luonut perustan deonttiselle logiikalle, josta tulisi hänen tunnetuin panoksensa loogikkona.

Cambridgeen von Wright saapui ensimmäistä kertaa jo nuorena jatko-opiskelijana vuonna 1939. Sitä ennen hän oli opiskellut Eino Kailan ohjauksessa Helsingissä. Helsingin opintojen tuloksena oli pro gradu – tutkielma De empiriska satsernas avgränsningsproblem (1937), ja myöhemmin väitöskirja The Logic of Induction (1941).

Cambridgessa oleskelu johti unohtumattomaan tapaamiseen Ludwig Wittgensteinin kanssa. Samoihin aikoihin von Wright tutustui myös C. D. Broadiin, joka myöhemmin vaikuttaisi merkittävästi von Wrightin varhaiseen akateemiseen kehitykseen kirjoittamalla sarjan artikkeleita von Wrightin väitöskirjasta englantilaiseen aikakauslehteen Mind.

Von Wrightistä tuli Wittgensteinin seuraaja Trinity Collegen professorina vuonna 1948. Wittgensteinin kuoleman jälkeen vuonna 1951 ilmeni että von Wright oli nimetty Wittgensteinin kirjallisen jäämistön perijäksi yhdessä Elizabeth Anscomben ja Rush Rheesin kanssa. Samana vuonna von Wright erosi Cambridgen professuuristaan ja palasi Suomeen.

Filosofinen logiikka pysyi yhtenä von Wrightin tutkimuksen pääjuonteista. Kun deonttinen logiikka johti yhä suurempaan kiinnostukseen normien ja teon filosofiaa kohtaan, von Wrightistä tuli tunnettu myös oikeusfilosofian saralla. Hänen normien filosofiaa käsittelevä päätyönsä on Norm and Action vuodelta 1963. Samana vuonna von Wright julkaisi myös itse parhaimpanaan pitämänsä teoksen The Varieties of Goodness. Kirja voidaan nähdä omaperäisenä yrityksenä löytää normatiivisen etiikan ja metaetiikan välinen keskitie.

Kansainvälisesti paremmin tunnettu teos lienee Explanation and Understanding (1971), jossa von Wright etsii humanistista vaihtoehtoa luonnontieteiden yleisluontoisille laeille perustuvalle selitysmallille. Vuonna 1998 julkaistiin In the Shadow of Descartes, joka tiivistää von Wrightin myöhemmän kiinnostuksen tietoisuuden filosofiaan.

Suuren yleisön parissa Georg Henrik von Wright tunnettiin ennen kaikkea kulttuurikriittisistä esseistään ja yhteiskunnallisista kannanotoistaan, jotka soivat hänelle aseman yhtenä Pohjoismaiden johtavista intellektuelleista. Esseekokoelmassaan Tanke och förkunnelse (1955, suom. Ajatus ja julistus) von Wright kirjoitti muun muassa Dostojevskista, Tolstoista ja Spengleristä. Humanismen som livshållning (suom. Humanismi elämänasenteena) julkaistiin vuonna 1977. Erityistä huomiota hän sai osakseen teoksillaan Vetenskapen och förnuftet (1986, suom. Tiede ja ihmisjärki), Minervan pöllö (1992) ja Ihminen kulttuurin murroksessa (1996).