Kenttätyömatkat ja monet kauaskin suuntautuneet luentomatkat osoittivat, että omaa kulttuuriaan tutkivat nuoret tarvitsevat koulutusta Suomen tapaisessa maassa. Anna-Leena Siikala on pyrkinyt jatkuvasti edistämään nuorten suomalais-ugrilaisten jatko-opintoja hankkimalla heille stipendejä Suomessa opiskelua varten. Tätä työtä on tukenut merkittävästi Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus.

Kehittyvien maiden tutkijoiden kouluttaminen on ollut Siikalalle tärkeätä myös globaalilla tasolla. Suomen yliopistojen yhteiset Folklore Fellows’ Summer School nimellä tunnetut tutkijakurssit ovat vuodesta 1991 lähtien koonneet Suomeen osallistujia Euroopasta, Yhdysvalloista, Venäjältä ja Afrikasta sekä Aasian maista; tähän mennessä kursseille on osallistunut jo neljättä sataa folkloristia. Kurssien johtajana ja opettajana Siikala on korostanut kulttuurien välisen dialogin luomista ja eri kulttuurialueille ominaisten ajattelutapojen ymmärtämisen tärkeyttä. Mysoressa, Intiassa, hän julkaisi yhdessä Jawaharlal Handoon kanssa teoksen Folklore and Discourse (1999), joka kokosi intialaisten ja länsimaisesti ajattelevien tutkijoiden tekstejä samoihin kansiin.

Toisenlaisiin yliopistojärjestelmiin sopeutumista ovat kasvattaneet opetus, tutkimus ja julkaisutyö muiden maiden laitoksissa. Siikala on opettanut Hampurin yliopistossa ja ollut tutkijana mm. Australiassa. Hän on ollut kahdentoista Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä julkaistavan tieteellisen aikakauslehden toimituskunnassa Novosibirskistä Pariisiin ja Georgetownista Umeån. Tärkeä tehtävä on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian julkaiseman Folklore Fellows’ Communication –sarjan toimittaminen. Teossarja perustettiin vuonna 1910 ja sitä pidetään edelleen maailman merkittävimpänä folkloristiikan monografia-sarjana. Aikaa on vienyt myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Studia Fennica -sarja 1980-luvulta saakka.

Anna-Leena Siikala on toiminut useiden kansainvälisten ja kolmen suomalaisen tieteellisen järjestön johtotehtävissä. Hän oli yli 180 vuotta vanhan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ensimmäinen naisesimies vuosina 1996–2001. Tieteellisten seurojen valtuuskunnan jäsenenä Siikala on kyennyt keskustelemaan julkaisemisen ongelmista ja Valtion humanistisen toimikunnan jäsenenä tutkimuksen vahvistamisesta.

Tutkijoiden kannalta tieteellisten organisaatioiden perusongelmat koskevat julkaisemista ja käännösten rahoitusta ja järjestämistä. Pienessä Suomen kaltaisessa maassa pitää julkaista sekä kansalaisten sivistystasoa kohottavasti suomen kielellä että myös kansainvälisesti luetuilla kielillä.

Monikielisyys onkin ollut Siikalan periaate ja myös muilla pienillä kielillä julkaiseminen. Hänen omaa tuotantoaan on julkaistu ainakin kymmenellä kielellä. Merkittävimmin tiedepolitiikkaan on vaikuttanut Valtion tiede- ja teknologianeuvosto, jonka jäsen Siikala oli kuusi vuotta 1990-luvulla. Neuvostossa hän pyrki edistämään ennen kaikkea humanistien työn arvostamista ja sen mahdollisuuksien parantamista.