Perinteisessä kieliopissa asioita tarkastellaan kielen omista käsitteistä käsin. Yhdessä luvussa ovat esillä verbit, toisessa lauseenjäsenet, kolmannessa sanajärjestys. Olen kehitellyt toisenlaista lähestymistapaa, jota kutsun funktionaaliseksi lauseopiksi. Siinä kieli kuvataan merkitys edellä. Tällainen kielenkuvaus vastaa kysymykseen, millä rakenteilla kielessä x ilmaistaan toimintaa, tunnetilaa, pyyntöä, kieltoa, määrää jne. Lue lisää »
Kaksi ehkä kaikkein kiinnostavinta kurssia aivan opintojeni alussa Joensuussa olivat murteet ja sosiolingvistiikka – kielen alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu. Vuorovaikutustutkimus kuitenkin vei mukanaan. Vielä 1980-luvulla sosiolingvistisen ja keskustelunanalyyttisen tutkimuksen perusoletusten välillä vallitsi syvä juopa. Sosiolingvistisen tutkimuksen käsitys kielenkäytöstä ja ihmisten sosiaalisista identiteeteistä vaikutti staattiselta, kun taas keskustelunanalyyttinen tutkimus ei tuntunut tavoittavan laajempaa yhteiskuntaa; sosiolingvistit laskivat suuresta aineistosta äänne- ja muotopiirteitä, keskustelunanalyytikot analysoivat pienehköjä keskustelukatkelmia hyvin tarkasti. Lue lisää »
Yleisen kielitieteen opiskelemisessa tärkeä kiinnekohta ja opettaja oli pienen aineen pieni kielitieteen opiskelijoiden piiri, ensin nimeltään Aspekti, myöhemmin Retrospekti, jonka puitteissa kaikelle lukemalleen saattoi hakea haastajaa ja vasta-argumentaatiota. Erityiseen hehkeyteen mielessäni tällainen viiteryhmä kohosi, kun pääsimme nauttimaan useamman vuoden ajan Jan-Ola Östmanin liberaalista ja innolla rönsyilevästä vierailusta laitoksellamme. Lue lisää »
Alun perin tutkimukseni ovat koskeneet Pohjois-Venäjän kadonneita uralilaisia kieliä. Väitöskirjaani varten keräsin materiaalia Arkangelin alueen Pinegan piirikunnassa puhutuista venäjän kielen murteista, joissa on runsaasti kuolleista suomalais-ugrilaisista kielistä peräisin olevaa sanastoa. Alueen asukkaista osa pitää itseään tšuudeina, mikä on sama sana, jolla myös osa vepsäläisistä on kutsunut itseään. En löytänyt kovin paljon kuolleiden kielten ja kielenvaihdon vaikutuksia koskevia tutkimuksia, joten jouduin kehittämään metodeja myös itse. Lue lisää »
Yleisradion toimittaja Niina Mäkeläinen haastattelee kielitieteilijä Janne Saarikiveä Suomen sukukielten tutkimuksen tekemisestä ja asioide… Lue lisää »
Äidinkieleni on sulvan murre (Sulva on nykyään kylä Mustasaaren kunnassa, Vaasan eteläpuolella). Käydessäni koulua Vaasassa minua kiusattiin murteeni takia ja opin olemaan juurikaan arvostamatta sitä. Lue lisää »
Yksi kysymyksistä, joihin olen kielenhuollon ohella voimakkaimmin tarttunut, on pohjoismainen kielellinen yhteenkuuluvuus. Jo Finlands svenska skolungdomsförbund -liitossa koin pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden tärkeäksi, ja ylioppilaskunnassa toimiessani tunne voimistui entistä enemmän. Lue lisää »
Olen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan englantilaisen filologian professori. Tämä Suomen vanhin anglistiikan oppituoli on yliopiston historiassa varsin nuori, se perustettiin vasta vuonna 1921. Oppiaineena filologia ymmärretään kielen ja kulttuurin tutkimuksena, usein suppeammin vanhojen tekstien tutkimuksena. Minäkin teen sitä, mutta uusin menetelmin. Lue lisää »
Jo opintojensa aikana Sirpa Seppälä päätyi työskentelemään Seurasaarisäätiöön. Hän oli mukana järjestämässä tapahtumia, tekemässä esitteitä ja kieliosaajana huolehtimassa osaltaan säätiön suhteista Tšekkoslovakiaan. Lue lisää »
Olen pohjoismaisten kielten professori, kuten oppiainetta perinteisesti nimitetään. Oikeastaan alan professorit ovat yleensä suuntautuneita kansalliseen pohjoismaiseen kieleensä. Tanskalainen professori tutkii pääasiassa tanskaa, ruotsalainen ruotsia ja norjalainen norjaa – ja Suomessa tutkitaan ruotsia, kun se on toinen kansalliskielemme. Lue lisää »
Sirpa Seppälä aloitti teatteritieteen opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1982. Sivuaineekseen hän valitsi puheopin. Kolmen vuoden jälkeen hän joutui toteamaan teatteritieteen opinnot itselleen liian teoreettisiksi. Teatteri – näytteleminen, käsikirjoittaminen ja ohjaaminen – oli jo tuolloin Seppälälle tärkeä harrastus, jota hän ei halunnut pilata ”ryppyotsaisuudella”. Lue lisää »
Monien onnekkaiden ja onnettomien yhteensattumien seurauksena sitouduin kahdeksaksi vuodeksi melko isoon yhteishankkeeseen, jonka tuloksena oli n. 1600-sivuinen hakuteos Iso suomen kielioppi (ISK). Se ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kustantamana 2004 ja mikä parasta, neljä vuotta myöhemmin verkkoversiona (VISK) . (V)ISK:issä yhdistyivät kaksi keskeistä akateemisen elämäni harrastusta: kielioppi ja keskustelunanalyysi. Lue lisää »
Ylioppilaana ehdin muuttaa monta kertaa mieltäni omaa alaa valitessa. Muistan lukeneeni Kallion kirjastossa ainakin joitakin valtiotieteellisen ja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjoja. Ensin mainituissa tökkivät kaaviot ja käppyrät, jälkimmäisiin syventyessäni aloin siinä määrin samaistua eräisiin kuoriaisiin, että tuska puun ja kuoren välissä elämisestä pakotti ylös penkistä kiertämään lukusalin seinän vieriä. Hyllystä osui käteeni Lauri Hakulisen kirja Suomen kielen rakenne ja kehitys, jonka avasin ja jota aloin lukea. Maailma ja elämä alkoivat jäsentyä: olin löytänyt alani. Lue lisää »
Kun suomalainen kuulee sanan kielipolitiikka, hän ajattelee kenties ensimmäisenä maan kaksikielisyyttä ja ruotsin kielen aseman järjestämistä. Onhan kielipolitiikka sitäkin, mutta kielipoliittinen toiminta on kuitenkin myös paljon muuta, monenlaista pyrkimystä tehdä kieliympäristöä tasavertaisemmaksi ja toimivammaksi. Kieliä tutkivat ja kielten asiantuntijat eivät ole juristeja emmekä sellaisina halua esiintyä, mutta kielipoliittinen toiminta vaatii myös tietoa kielten ja kieliyhteisöjen elämästä, ja sitä tietoa kielentutkija voi työllään lisätä. Lue lisää »
Kielen elinvoiman edellytys on monimuotoisuus ja eri tahoilta saatavat vaikutteet. Uusien sanojen ja muiden kielellisten muutosten keskellä yhteisö testaa kieltään ja kulttuuriaan koko ajan. Lue lisää »
Kokkolalaisen laivanvarustajan ja liikemiehen poika Otto Donner opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa suomen kieltä ja modernia kirjallisuutta. Lisäksi hän opiskeli omatoimisesti sanskritia. Donneria kiehtoi M. A. Castrénin aloittama suomalais-ugrilaisten kielten vertaileva tutkimus. Lue lisää »
Yksi Anna Maurasen tärkeimmistä muistoista opiskeluajoilta syntyi yleisen kielitieteen peruskurssilla. – Oivalsin, että kielestä voi olla teoriaa ja että kielioppi ei ole pelkkä tylsä sääntökokoelma vaan malli kielestä. Lue lisää »
Vaikka Elias Lönnrot oppi ruotsin kielen vasta koulussa, siitä tuli lopulta niin vahva, että hän käytti sitä runsaasti yksityiskirjeissään, päiväkirjansa kielenä ja viimeisinä vuosinaan myös kotikielenä. Lönnrot ei vastustanut ruotsin kielen käyttöä Suomessa, vaikka ajoikin suomen kielen asiaa laajentamalla konkreettisesti kielen käyttöalaa. Mieliä kuohuttaneessa kielikysymyksessä hän vetäytyi varsinaisten kiistojen ulkopuolelle. Lue lisää »
Emil Nestor Setälä (1864–1935) vaikutti Suomen historiaan monella tavalla kielitieteilijänä ja itsenäisyysvaiheen merkittävänä valtiomiehenä. Ylen Elävän arkiston katkelma Setälän puheesta on vuodelta 1923. Lue lisää »
Tapani Salminen kuvaa osuvasti Matthias Castrénin jääneen paitsioon opiskeluaikojen tuttavuuksistaan johtuen tieteellisestä painotuksesta. Tutkimusmatkat ja vertailevan kielentutkimuksen uranuurtajuus nostavat kuitenkin hänet samaan kastiin Emil Lönnrotin ja J.V. Snellmanin kanssa. Lue lisää »
