Professori Juhani Härmä on viime vuosina tutkinut aineistoa, joka on osoittautunut aarreaitaksi, joskin sen runsauden takia vaikeasti hallittavaksi. Pohdinnassa oli ollut jo tovin, voisiko Suomesta löytää suomalaisten itsensä aikoinaan laatimaa ranskankielistä aineistoa, jota esim. Ruotsista löytyy runsaasti. Tämä tuntui Härmästä epätodennäköiseltä.

Muutama vuosi sitten professori Matti Klinge kiinnitti Härmän huomion Kansallisarkistossa säilytettäviin suomalaisten kirjoittamiin ranskankielisiin kirjeisiin. Vaikka aineiston määrästä ja kokoonpanosta on vaikea saada tietoa, on Kansallisarkistossa tuhansia tällaisia kirjeitä ja vastaavia säilytetään myös muualla, mm. Ruotsissa.

Kirjeet ovat monessa mielessä mielenkiintoisia kielentutkijalle. Härmän tutkimuskohteena olevat kirjeet ovat kiinnostavuudestaan huolimatta jääneet vähälle huomiolle todennäköisesti juuri ranskankielisyytensä vuoksi. Kirjeiden lisäksi arkistoista löytyy muutakin aineistoa, joka osoittaa, että ranska oli viime vuosisatoina viestintä- ja kulttuurikieli maamme pääasiassa ruotsinkieliselle eliitille muun Euroopan tavoin. Ranskan kielen merkitys näkyy jo 1600-luvulla Turun Akatemian väitöskirjojen omistuskirjoituksissa. Suuriruhtinaskunnan aikana venäläiset viranomaiset ja suomalaiset käyttivät kommunikoidessaan keskenään ranskaa, mikä ilmenee ranskankielisistä asiakirjoista 1800-luvulta.

Kirjeet ovat (myös) kielitieteellisesti hyvin mielenkiintoisia. Silmiinpistävä ilmiö useissa on ns. koodinvaihto, eli ranskan ja ruotsin käyttö rinnakkain samassa kirjeessä. Kirjoittaja saattaa aloittaa ruotsiksi, mutta päättääkin kirjeensä ranskaksi, ja ruotsinkieliset kirjeet ovat täynnä ranskan sanoja ja ilmaisuja. Kirjeiden ranskan kieliasun tutkiminen paljastaa epäsuorasti, että menneinä aikoina oli mahdollista oppia kieltä yhtä hyvin tai paremmin kuin nykyään, vaikka silloin ei ollut käytössä kunnollisia oppikirjoja, puhumattakaan erilaisesta havainto- tai audiovisuaalisesta aineistosta.