Filosofian kandidaatti 1990 (itämerensuomalaiset kielet, sivulaudatur suomalais-ugrilaisessa kielentutkimuksessa 1991), filosofian lisensiaatti 1996 ja filosofian tohtori 2003 (itämerensuomalaiset kielet), Helsingin yliopisto
Itämerensuomalaisten kielten professori 2005-, Helsingin yliopisto
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija 1991–1992
M. A. Castrénin seuran ja opetusministeriön projektisihteeri 1992–1993
Itämerensuomalaisten kielten assistentti 1993–1999
Helsingin yliopiston tutkija 1999–2002
Suomalais-Ugrilaisen Seuran sihteeri 1994–2003
Itämerensuomalaisten kielten professori 2003–2005 (ma.), Helsingin yliopisto
Julkaisut ja muu tieteellinen toiminta
Tärkeimpiä tutkimusteemoja ovat itämerensuomalaiset ja Volgan alueen suomalais-ugrilaiset kielet, kielen ja kieliyhteisöjen muutos, kielten varhaishistoria, kielitypologia, kielisosiologia ja etymologia.
Kuva: Lena Salmi
Tekstit: Riho Grünthal, Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)
Millainen on 2000-luvun vepsäläinen kieliyhteisö?
Vepsä on yksi monista uhanalaisista suomen lähisukukielistä. Sen puhujamäärän arvellaan olevan nykyään vain runsaat 3 000. Kieli ei enää siirry vanhemmilta lapsille, eikä sillä ole vakiintunutta asemaa kouluopetuksessa, sähköisessä mediassa eikä kaupungistuneessa yhteiskunnassa. Silti nykymaailma määrittää vepsäläistenkin elämän. Mitä kielelle tapahtuu?
– Kielenkäyttötottumukset muuttuvat vähitellen ja kulttuurinen muutos näkyy eri sukupolvien valmiudessa ja halussa käyttää vähemmistökieltä, kuten vepsää. Kieliyhteisöjen hiipuminen ja kielenvaihto eivät ole luonnonlaki, joka täyttyy, kun vähemmistökielen puhujat siirtyvät käyttämään ympäröivää valtakieltä yhteisön perinteisen kielen sijaan, toteaa Professori Riho Grünthal.
Vepsäläisten kielenvaihtoprosessi on vuosikymmenten pituinen. Kaupungistuminen, tieverkostojen rapautuminen, koulujen lakkauttaminen ja pitkään jatkunut alhainen syntyvyys ovat osa samaa prosessia. Kielenvaihto on tapahtunut nopeimmin kaupungissa, mutta ikääntyneet kyläyhteisötkään eivät enää kykene takaamaan kielellistä jatkuvuutta.
Vepsä on itäisin itämerensuomalainen kieli, ja se avaa ainutkertaisen näkökulman kielialueen kehitykseen.
– Vepsän rakenne poikkeaa monella tavalla muista historialtaan samalähtöisistä kielistä, kuten suomesta ja virosta, ja esimerkiksi sen sijajärjestelmässä on tapahtunut monta uudennosta. Mutta puhuma-alueen sijainti Laatokan, Äänisen ja Valkeajärven välissä on merkinnyt myös monenlaisia kontakteja venäjän ja muiden lähialueilla puhuttujen slaavilaisten kielimuotojen kanssa.
Karjalaisten ja vepsäläisten kielisosiologista tilannetta tarkasteltiin lähemmin kansainvälisessä vähemmistökieliä vertailleessa Eldia-hankkeessa (2010–2013). Parhaillaan Riho Grünthal viimeistelee kieliopillista kuvausta vepsän kielestä.
Lisää aiheesta:
Riho Grünthal 2009: Kieliyhteisön rapautuminen ja kielellisen identiteetin muutos: 2000-luvun ersämordvalaiset ja vepsäläiset. – Anna Idström ja Sachiko Sosa (toim.), Kielissä kulttuurien ääni. Tietolipas 228. Helsinki: SKS. 265–289.
Riho Grünthal 2011: Population decline and the Erosion of the Veps Language Community. – Riho Grünthal & Magdolna Kovács, The ethnic and linguistic context of identity: Finno-Ugric minorities. Uralica Helsingiensia 5. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 267–293.
Kuva on otettu Pondalan vepsäläiskylässä Vologdan oblastissa kesällä 2014. Kuva: Riho Grünthal.
Kirjoittaja
Riho Grünthal ja Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)
Riho Grünthal
22.5.1964, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1990 (itämerensuomalaiset kielet, sivulaudatur suomalais-ugrilaisessa kielentutkimuksessa 1991), filosofian lisensiaatti 1996 ja filosofian tohtori 2003 (itämerensuomalaiset kielet), Helsingin yliopisto
Itämerensuomalaisten kielten professori 2005-, Helsingin yliopisto
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija 1991–1992
M. A. Castrénin seuran ja opetusministeriön projektisihteeri 1992–1993
Itämerensuomalaisten kielten assistentti 1993–1999
Helsingin yliopiston tutkija 1999–2002
Suomalais-Ugrilaisen Seuran sihteeri 1994–2003
Itämerensuomalaisten kielten professori 2003–2005 (ma.), Helsingin yliopisto
Julkaisut ja muu tieteellinen toiminta
Tärkeimpiä tutkimusteemoja ovat itämerensuomalaiset ja Volgan alueen suomalais-ugrilaiset kielet, kielen ja kieliyhteisöjen muutos, kielten varhaishistoria, kielitypologia, kielisosiologia ja etymologia.
Kuva: Lena Salmi
Tekstit: Riho Grünthal, Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)
