Mitä jää jäljelle, kun kieliyhteisö on täysin sammunut, eikä kukaan enää puhu kieltä äidinkielenään? Tätä professori Riho Grünthal kysyi ryhtyessään tarkastelemaan Kuurinmaalla Luoteis-Latviassa puhutun liivin kielen perintöä jälkeen jääneelle maailmalle. Vastaukseksi hän sai uusia kysymyksiä, kuten tutkimuksessa usein käy.

– Liivin kieli on havainnollinen esimerkki siitä, kuinka monikielisen yhteisön repertuaariin tarttuu aineksia eri kielistä. Kun kieliyhteisö sammuu, aineiston avulla voi tehdä päätelmiä aikaisemman yhteisön olemuksesta.

Runsaan sadan vuoden takaisessa maailmassa liiviläiset käyttivät arkisessa elämässään runsaasti latvialaisperäisiä ilmaisuja, kaksikielisiä kun olivat, mutta myös saksasta peräisin olevaa sanastoa. Liiviläiskylät olivat vuosisatojen kuuluneet paikallisten saksalaisparonien omistukseen.

– Itse asiassa liivinkielinen aineisto osoittaa havainnollisesti, että paikallisten moisioiden ja kaupunkien saksalaiset puhuivat erilaisia saksan variantteja, kuten ala- ja yläsaksaa. Edellisen juuret ulottuvat keskiajalle asti, jälkimmäisestä on merkkejä viimeisiltä vuosisadoilta.

Kielikontaktien läpinäkyvin indikaattori ovat sanastolliset lainat, mutta usein ne jättävät jälkensä muuallekin kielen rakenteeseen ja kielioppiin. Liiviläistä kieliyhteisöä on vaikea herättää kuolleista, mutta kielellä on paljon kerrottavaa Latvian kielioloista menneinä vuosisatoina. Itämerensuomalaisen kieliperimän kautta löytyy merkkejä myös liiviläisten ja vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Saarenmaalla asuneiden virolaisten kosketuksista.

Virossa uutisoitiin vuonna 2009 viimeisen äidinkielisen liiviläisen kuolemasta. Pian sen jälkeen tiedotettiin, että Kanadassa elää vielä toisen maailmansodan aikana paennut iäkäs liiviläisnainen. Hänestä aika jätti vuonna 2013. Kehityksen suunta oli liiviläisten itsensä tiedossa ja vuosikymmeniä aikaisemmin, kuten mm. eräissä 1970-luvun alussa tehdyissä haastatteluissa käy ilmi.

Lisää aiheesta:

• ”Mitkä Euroopan kielet tarvitsevat apua?” Helsingin yliopiston verkkouutinen 22.1.2015

• Riho Grünthal: Kielikuoleman jälkeen. – Elo. Tuglas-seuran jäsenlehti. 4/2014.

• Riho Grünthal (2014): Livonian at the crossroads of language contacts. – Santeri Junttila (ed.) Baltic Languages and White Nights. Uralica Helsingiensia 7. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 12–67.