Ylioppilaana ehdin muuttaa monta kertaa mieltäni omaa alaa valitessa. Muistan lukeneeni Kallion kirjastossa ainakin joitakin valtiotieteellisen ja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjoja. Ensin mainituissa tökkivät kaaviot ja käppyrät, jälkimmäisiin syventyessäni aloin siinä määrin samaistua eräisiin kuoriaisiin, että tuska puun ja kuoren välissä elämisestä pakotti ylös penkistä kiertämään lukusalin seinän vieriä. Hyllystä osui käteeni Lauri Hakulisen kirja Suomen kielen rakenne ja kehitys, jonka avasin ja jota aloin lukea. Maailma ja elämä alkoivat jäsentyä: olin löytänyt alani.

Nyttemmin huomaan jumiutuneeni tuohon kokemukseen ja tutkivani yhä uudestaan ja eri näkökulmista kielen ja erityisesti suomen kieliopin maailmaa ja ihmiselämää jäsentäviä tehtäviä. Toisaalta huomaan vuosien mittaan lähestyneeni asioiden ydintä. Aloitin lauseiden välisistä suhteista kirjoittamalla väitöskirjan kun-konjunktiosta ja toisen, pienemmän kirjasen koska-konjunktiosta. Pohdin näissä kirjoissa kahden erilaisen tilanteen yhteen saattamista: millaisia suhteita tilanteiden välille esitetään, miten esimerkiksi erilaiset ajalliset, syy-seuraus sekä vastakohtasuhteet rakentuvat ja mitkä ovat niiden keskinäiset suhteet. Samoja ja toki muitakin teemoja olen pyöritellyt muutamassa myöhemmässä projektissa (suomen infinitiivien historiaa käsitellyt Nykysuomen juuret 2000–2004, Alistus ja konteksti 2007–2010). Kielen, mielen ja maailman suhteen pohtiminen on lopulta johtanut omaan ekolingvistiseen, kielen ja luonnon suhdetta kartoittavaan hankkeeseen, joka on toistaiseksi tuottanut lähinnä dosenttiopetusta, joitakin esitelmiä ja monta toteuttamistaan odottavaa spesifiä tutkimusideaa.

Parissa muussa hankkeessa (Merkitys, tilanne ja toiminta 2006–2009, Kieli ja empatia 2010-, Onnellisuusprojekti 2014-) olen tehnyt yhteistyötä keskustelunanalyytikkojen kanssa ja oppinut vähitellen ymmärtämään, että kieli on paitsi maailman jäsentämisen myös vuorovaikutuksen keino ja että vuorovaikutuskin jäsentyy.

Parhaillaan teen yhdessä Marja Etelämäen kanssa tutkimusta suomen kielen monikon ensimmäisestä persoonasta, ja yhdessä Social mind and grammar -hankkeen kanssa matkaamme pian Belgiaan pragmatiikan maailmankongressiin esittelemään ajatuksiamme suomen persoonista.

• Ilona Herlin, Emmi Laukkanen, Maria Mäkinen, Jutta Salminen ja Laura Visapää (toim.): Kieli ja empatia. Kielen opissa 9. 2011. Linkki elektroniseen julkaisuun.