Ylioppilaana ehdin muuttaa monta kertaa mieltäni omaa alaa valitessa. Muistan lukeneeni Kallion kirjastossa ainakin joitakin valtiotieteellisen ja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjoja. Ensin mainituissa tökkivät kaaviot ja käppyrät, jälkimmäisiin syventyessäni aloin siinä määrin samaistua eräisiin kuoriaisiin, että tuska puun ja kuoren välissä elämisestä pakotti ylös penkistä kiertämään lukusalin seinän vieriä. Hyllystä osui käteeni Lauri Hakulisen kirja Suomen kielen rakenne ja kehitys, jonka avasin ja jota aloin lukea. Maailma ja elämä alkoivat jäsentyä: olin löytänyt alani.

Paras yksittäinen muisto Helsingin yliopistosta osuu 1990-luvun alkuun. Käydessäni graduseminaaria lukuvuonna 1990–1991 tutustuin yliopiston päärakennuksen uuden puolen silloisiin naulakkovahtimestareihin Auliin ja Ritvaan. Juttelin heidän kanssaan usein muutaman sanan ennen häipymistä Helsingin iltaan. Sukkapuikkojen kilinä taukosi tuskin siksi hetkeksi kun toinen heistä ojensi minulle takkia. Joulun tullen sain Aulilta ja Ritvalta lahjaksi villasukkaparin.

Olen mukana Koneen Säätiössä luottamushenkilönä. Säätiötoiminta on yleishyödyllisyydessään perusluonteeltaan myönteistä, enkä malta olla käyttämättä siihen enemmän aikaa kuin hallituksen varapuheenjohtajuus sinänsä edellyttäisi. Koneen Säätiö tukee tätä nykyä humanistista, yhteiskuntatieteellistä ja ympäristöntutkimusta sekä taidetta ja kulttuuria.

Haaveeni on lisätä ihmisten ymmärrystä ympäristöongelmien kulttuurisesta luonteesta ja saada ongelmien ratkaisuyrityksiin mukaan humanistinen näkökulma. Moni humanisti, kuten itsekin olen, on mielellään tekemisissä oman alan tutkijoiden kanssa. Keskustelu on tietysti helpompaa, kun jaettua taustatietoa riittää, mutta yhteistyö alojen kesken näyttäisi tulevan sitä tärkeämmäksi mitä visaisemmiksi maapallon ongelmat pääsevät. Koneen Säätiössä olen saanut olla mukana ideoimassa ja etenkin kätilöimässä tieteidenvälisiä hankkeita, ja uskoisin vielä joitakin humanistis-yhteiskuntatieteellis-ympäristötieteellisiä hankkeita syntyvän omana säätiökautenani. Ehkä jokin niistä toteuttaa haaveeni.