Haaveeni on lisätä ihmisten ymmärrystä ympäristöongelmien kulttuurisesta luonteesta ja saada ongelmien ratkaisuyrityksiin mukaan humanistinen näkökulma. Moni humanisti, kuten itsekin olen, on mielellään tekemisissä oman alan tutkijoiden kanssa. Keskustelu on tietysti helpompaa, kun jaettua taustatietoa riittää, mutta yhteistyö alojen kesken näyttäisi tulevan sitä tärkeämmäksi mitä visaisemmiksi maapallon ongelmat pääsevät. Koneen Säätiössä olen saanut olla mukana ideoimassa ja etenkin kätilöimässä tieteidenvälisiä hankkeita, ja uskoisin vielä joitakin humanistis-yhteiskuntatieteellis-ympäristötieteellisiä hankkeita syntyvän omana säätiökautenani. Ehkä jokin niistä toteuttaa haaveeni.

Haluaisin myös itse kirjoittaa suomenkielisen kirjan, joka käsittelisi ihmisen ja luonnon suhdetta kielen kautta eli sitä, millaisia tapoja suomen kielessä on puhua luonnosta, miten luonto ilmenee suomen kielessä. Parasta olisi pystyä kirjoittamaan yhtä aikaa syvällisesti kielentutkijoille ja ymmärrettävästi muiden alojen ihmisille. Kirjaprojektini toteutuminen vaatisi lukuisia kokouksettomia ja palaverittomia viikkoja. Niin kuin useassa julkaisussani liika sälä ja kaiken maailman assosiaatiot peittävät alleen pääpointin, näyttää myös työurallani tärkein tehtäväni hautautuvan vähäpätöisempien velvoitteiden alle.