Teoksessaan De vulgari eloquentia (noin 1303) Dante Alighieri pohtii, millä kielellä Jumala lienee keskustellut Aatamin kanssa. Allekirjoittanut puolestaan olisi - paljon vaatimattomammin – kiinnostunut tietämään, kuka Suomessa on ensimmäisenä ilmaissut itseään italiaksi.

Kaiketi varhaisimpia tunnettuja italiankielisiä tekstejä, ellei suorastaan varhaisin, on Claes Agraeus alias Claudius Åkerman -nimisen henkilön a.D. 1660 laatima onnittelu, jonka hän osoitti opiskelutoverilleen Ericus Falanderille. Molemmat, niin Agraeus kuin Falander, väittelivät samana vuonna Turun kuninkaallisessa akatemiassa lainopin professori Olof Wexioniuksen johdolla. Näihin aikoihin Akatemiassa vaikutti italian kielen kielimestarina Michel Stochado, jonka johdolla Agreus on saattanut hankkia italian taitonsa. Agreuksen sanakäänteet eivät kaikilta osin ole onnistuneita olkoonkin, että hän on halunnut korostaa tekstinsä italialaisuutta laittamalla nimensä italialaiseen asuun. Onnittelun ajatuksena on kannustaa erinomaista ja ahkeraa Falanderia etenemään urallaan; palkinnoksi (ahkeruudestaan) hän saa (laakeri)seppeleen.

Kun Helsingin yliopistossa kesäkuussa 2012 järjestettiin SILFIN (Società Internazionale di Linguistica e Filologia italiana, XII. kongressi, Metsätaloon kokoontui toistasataa italianistia lähinnä Italiasta. Silloin ulkopuolinen olisi hyvin voinut luulla, että maassamme aikoinaan ’harvinaisesta’ kielestä oli tullut kolmas kotimainen…