Minä-ilmaukset tarjoavat ikkunan sosiaalisten suhteiden ja roolien kielelliseen rakentumiseen. Pronominit I, my, me, mine ja myself ovat rajallinen sanajoukko, jota voidaan hakea laajoista tekstiaineistoista korpusohjelmin. Kuva kertoo, että pronominit ovat kirjeiden avainsanoja.

Analysoimalla vanhoista 1500–1700-lukujen englantilaisista kirjeistä I-sanan sisältäviä sanaryppäitä, nähdään, miten kirjoittaja asemoi itseään suhteessa erilaisiin vastaanottajiin. Kirjeissä toistuvat I-ilmaukset liittyvät tilanteiseen kielenkäyttöön eli kirjegenren konventioihin ja niiden yksi tärkeä tehtävä on osoittaa kirjoittajan suhdetta vastaanottajaan:

• kirjeen alku- ja loppufraasit (esim. I humbly take my leave, I commit you to God)
• muut kohteliaisuusfraasit kirjeen tekstiosassa (esim. I most humbly)
• pyyntöfraasit (esim. I pray you, I beseech you)
• asennetta kuvaavat fraasit (esim. I hope you, I think, I know, I pray God, I am glad, I am sorry)
• kirjekontekstissa tyypilliset ilmaukset (esim. I send you, I write to)

Tutkimukset perustuvat elektroniseen korpukseen Corpus of Early English Correspondence (CEEC), joka sisältää lähes 12 000 kirjettä ja 5,2 miljoonaa sanaa vuosilta 1410-1800.