Takaisin

Auli Hakulinen

Auli Talvikki Hakulinen
10.3.1941, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1965 (fennougristiikka) ja lisensiaatti 1971, (yleinen kielitiede), Helsingin yliopisto,
filosofian tohtori 1976 (yleinen kielitiede), Turun yliopisto

Suomen kielen apulaisprofessori 1981–1991 ja professori 1991–2006, Helsingin yliopisto
Akatemiaprofessori 2001–2004

Suomen Akatemian tutkimusassistentti tekstilingvistiikan tutkimusryhmä 1974–1977, Åbo Akademi
Vieraileva tutkija kevät 1973 MIT, USA
Yleisen kielitieteen assistentti 1968–1971, Helsingin yliopisto
Tutkimusassistentti Sociological Research Unit, Lontoon yliopisto 1967–1968
Suomen kielen opettaja Indianan yliopisto, USA 1963–1964

Tutkimusalueet: lauseoppi, tekstilingvistiikka, naistutkimus, keskustelunanalyysi, vuorovaikutuslingvistiikka.

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Tärkeimmät palkinnot ja erityissaavutukset: Kristiina-palkinto 1986, Maikki Friberg -palkinto 2002, Suomen Kulttuurirahaston palkinto 2005, E.J. Nyströms pris 2007

Kuva: Kuva-siskot
Kirjoittajat: Auli Hakulinen (Kaija Hartikainen, toim.)

Iso suomen kielioppi, kohtaloni

Monien onnekkaiden ja onnettomien yhteensattumien seurauksena sitouduin kahdeksaksi vuodeksi melko isoon yhteishankkeeseen, jonka tuloksena oli n. 1600-sivuinen hakuteos Iso suomen kielioppi (ISK). Se ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kustantamana 2004 ja mikä parasta, neljä vuotta myöhemmin verkkoversiona (VISK) . (V)ISK:issä yhdistyivät kaksi keskeistä akateemisen elämäni harrastusta: kielioppi ja keskustelunanalyysi.

ISK:n tekijät Helsingin kirjamessuilla 2004​
ISK:n tekijät Helsingin kirjamessuilla 2004​

Kieliopista olin väitellyt n. 30 vuotta aikaisemmin ja kirjoittanut sitten vuonna 1979 yhdessä Fred Karlssonin kanssa opintovuosien ahmimisten tuloksena teoreettisia näkökohtia kielioppiin tuoneen teoksen Nykysuomen lauseoppia. Keskustelunanalyysin löytäminen oli puolestaan tutkijanurani suuri käännekohta; kieli ei 1980-luvun jälkeen minulle voinut olla muuta kuin yhteistoimintaa, dialogia eli vuorotellen puhumista.

ISK on kuvaileva kielioppi, ei normatiivinen: mikään puhuttukaan ei ole sille vierasta tai paheksuttavaa. Puhe ei ole kirjakielen rappeutunut variantti. Se on viimeistä piirtoa myöten jäsentynyttä, sanoi kuusikymmenluvulla Harvey Sacks, keskustelunanalyysin perustaja. On siis mahdollista tutkia puheen kielioppia ilman että sanaa käytettäisiin metaforisesti.

Aloitin oman osuuteni ISK:istä kirjoittamalla luvun ”Partikkelit”. Se on kunnianosoitus sellaisille pikkusanoille kuten ai, sitä, nyt tai joo, jotka vanhastaan ovat jääneet ainakin lauserakenteen kuvauksen ulkopuolelle mutta jotka kantavat puhekumppanin ymmärtämisen kannalta olennaisia, intersubjektiivisia merkityksiä. Kielioppimme on laajuudestaan huolimatta viitteellinen ja yleistävä; sen yksi tavoite oli olla aiemman tutkimuksen synteesi, mutta monissa kysymyksissä se on pikemminkin lähtölaukaus.

Keskusteluanalyysin tutkimus jatkuu nykyisin mm. Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa -yksikössä.

Takaisin