Monien onnekkaiden ja onnettomien yhteensattumien seurauksena sitouduin kahdeksaksi vuodeksi melko isoon yhteishankkeeseen, jonka tuloksena oli n. 1600-sivuinen hakuteos Iso suomen kielioppi (ISK). Se ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kustantamana 2004 ja mikä parasta, neljä vuotta myöhemmin verkkoversiona (VISK) . (V)ISK:issä yhdistyivät kaksi keskeistä akateemisen elämäni harrastusta: kielioppi ja keskustelunanalyysi.

Kieliopista olin väitellyt n. 30 vuotta aikaisemmin ja kirjoittanut sitten vuonna 1979 yhdessä Fred Karlssonin kanssa opintovuosien ahmimisten tuloksena teoreettisia näkökohtia kielioppiin tuoneen teoksen Nykysuomen lauseoppia. Keskustelunanalyysin löytäminen oli puolestaan tutkijanurani suuri käännekohta; kieli ei 1980-luvun jälkeen minulle voinut olla muuta kuin yhteistoimintaa, dialogia eli vuorotellen puhumista.

ISK on kuvaileva kielioppi, ei normatiivinen: mikään puhuttukaan ei ole sille vierasta tai paheksuttavaa. Puhe ei ole kirjakielen rappeutunut variantti. Se on viimeistä piirtoa myöten jäsentynyttä, sanoi kuusikymmenluvulla Harvey Sacks, keskustelunanalyysin perustaja. On siis mahdollista tutkia puheen kielioppia ilman että sanaa käytettäisiin metaforisesti.

Aloitin oman osuuteni ISK:istä kirjoittamalla luvun ”Partikkelit”. Se on kunnianosoitus sellaisille pikkusanoille kuten ai, sitä, nyt tai joo, jotka vanhastaan ovat jääneet ainakin lauserakenteen kuvauksen ulkopuolelle mutta jotka kantavat puhekumppanin ymmärtämisen kannalta olennaisia, intersubjektiivisia merkityksiä. Kielioppimme on laajuudestaan huolimatta viitteellinen ja yleistävä; sen yksi tavoite oli olla aiemman tutkimuksen synteesi, mutta monissa kysymyksissä se on pikemminkin lähtölaukaus.

Keskusteluanalyysin tutkimus jatkuu nykyisin mm. Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa -yksikössä.