Ahkeralla tutkijalla tuskin on urallaan kovinkaan monta räjähtävää hetkeä, jolloin pitkään työstetty ongelma yhtäkkisesti ratkeaa. Itselleni sellainen hetki koitti 6. maaliskuuta 1989. Mutta ensin taustat.

Olen johtanut lähes 40 tutkimus- ja kehitysprojektia, usein yhdessä Kimmo Koskenniemen kanssa. Suurimmat olivat tietokonelingvistiset huippuyksiköt. Suomalaisen viittomakielen projekti 1982–1984 sai Terhi Rissasen ansiosta aikaiseksi suomalaisen viittomakielen perusrakenteen kuvauksen.

Olen ollut mukana ohjaamassa yli 25 väitöskirjaa. Moni väittelijä on (tai on ollut) professorina tai yliopistonlehtorina koti- tai ulkomailla, esimerkiksi Marja Leinonen slaavilaisessa filologiassa, Martti Nyman klassillisessa filologiassa, Kimmo Koskenniemi tietokonelingvistiikassa, Anneli Pajunen ja Tapani Kelomäki suomen kielessä, Kari Pitkänen englannin kielessä, Liisa Tiittula saksan kielessä, Matti Miestamo yleisessä kielitieteessä, Irmeli Helin käännöstieteessä, Lotta Aunimo bantukielissä ja Antti Arppe kvantitatiivisessa kielitieteessä.

Työskentelin seitsemän vuotta humanistisen tiedekunnan dekaanina. Yhteistyö hallintopäällikkö Leena Barrroksen kanssa oli saumatonta. Dekaanius päättyi vuonna 2003. Ne seitsemän vuotta olivat 19 laitoksen kanssa käytävien tulosneuvottelujen aikaa. Nämä tilaisuudet olivat värikkäitäkin. Kerran pettynyt laitosedustaja tuli kansliaani ilmoittamaan: ”Dekaani käyttäytyy kuin mafioso.”

Vuosina 1991–1992 johdin Suomen humanistisen alan tutkintojärjestelmän arviointihanketta. Tehtäviin kuului muun muassa tarvittavien muutosten ja uuden tutkintoasetuksen valmistelu. Vuoden 1994 muutokset tutkintojärjestelmään olivat mittavia: luovuttiin vuonna 1980 tulleista koulutusohjelmista, palautettiin arvosanat nimillä perusopinnot, aineopinnot ja syventävät opinnot (kaikki noin 20 op), palautettiin hum. kand. -tutkinto ja luovuttiin muun muassa pakollisista yleisopinnoista. Monet näistä muutoksista ennakoivat pari vuotta myöhemmin rantautunutta Bolognan tutkintojärjestelmää.

Emeritoitumisestani on nyt runsaat kolme vuotta. Vuodesta 2013 olen ollut Svenska Litteratursällskapet i Finlandin puheenjohtaja. Olen myös Suomen Tiedeseuran varapuheenjohtaja ja vuodesta 2016 alkaen sen puheenjohtaja. Nykykielten laitoksen kanssa professorisopimuksen tehneinä Kimmo Koskenniemi ja minä jaamme työhuoneen Metsätalon neljännessä kerroksessa.