Olen ollut mukana ohjaamassa yli 25 väitöskirjaa. Moni väittelijä on (tai on ollut) professorina tai yliopistonlehtorina koti- tai ulkomailla, esimerkiksi Marja Leinonen slaavilaisessa filologiassa, Martti Nyman klassillisessa filologiassa, Kimmo Koskenniemi tietokonelingvistiikassa, Anneli Pajunen ja Tapani Kelomäki suomen kielessä, Kari Pitkänen englannin kielessä, Liisa Tiittula saksan kielessä, Matti Miestamo yleisessä kielitieteessä, Irmeli Helin käännöstieteessä, Lotta Aunimo bantukielissä ja Antti Arppe kvantitatiivisessa kielitieteessä.

Yleisen kielitieteen keskeisimpiin tehtäviin kuuluu uhanalaisten kielten dokumentointi. On palkitsevaa auttaa pienten kansansirpaleiden ja vähemmistöjen kielten taltiointia ja perusselvittelyä. Tällaisia väitöskirjoja ovat kirjoittaneet muun muassa Liisa Berghäll Uuden-Guinean mauwakesta, Chris Pekka Wilde Nepalin rajbanshista ja Päivi Rainò suomalaisesta viittomakielestä.

Kimmo Koskenniemen kanssa teimme monitieteistä yhteistyötä 30 vuotta. Yhdessä ja kollegojemme kanssa saimme tietokone- ja korpuslingvistiikan nousuun. Tästä ilmiöstä Koskenniemi on kertonut osan omassa 375 Humanistia -esittelyssään 26.10.2015. Yleisen kielitieteen laitoksella toimi kaksi Suomen Akatemian ja Helsingin yliopiston rahoittamaa huippuyksikköä, tietokonelingvistiikan tutkimusyksikkö 1985–1994 ja monikielisen kieliteknologian tutkimusyksikkö 1995–1999. Huippuyksikköjen työllistävä vaikutus oli ainakin 150 henkilötyövuotta.

Aloittaessani professorina vuonna 1980 olin päättänyt panostaa viittomakielen tunnetuksi tekemiseen. Kuurojen Liiton tulkki Raili Ojala tulikin pieneen juhlasaliin tulkkaamaan viittomakielellä virkaanastujaisluentoni, ja lisäksi hän tulkkasi (etukäteisvalmisteluitta!) tähtitieteenkin tuoreen professorin Kalevi Mattilan luennon. Virkaanastujaisesitelmiä oli salissa kuuntelemassa muun muassa koko silloinen suuri konsistori, siis periaatteessa kaikki yliopiston professorit. Vuosia tämän jälkeenkin monet mainitsivat minulle tuona päivänä ymmärtäneensä, että viittomakieli on todellinen kieli.

Muistelen ilolla opiskelijaa, jonka tapasin Rautatientorilla myöhäisenä talvi-iltana 1990-luvun alussa. Hän tokaisi: ”Tiedätkö, vaikka cumu jäi kesken, mulla on hyötyä yleisen kielitieteen opinnoista, kun opetan Teatterikorkeakoulussa rumpujen soittoa”.