Koulussa pidin matematiikasta ja fysiikasta, ehkä erinomaisen opettajani Erkki J. Rosenbergin ansiosta. Matematiikan opiskelu oli minulle luonnollinen valinta ja sain perustutkinnon valmiiksi kolmessa vuodessa. Tietojenkäsittely oli uutta ja menin myös ohjelmointikurssille, jolla tein ensimmäisen tietokoneohjelmani.

Pian valmistuttuani sain työpaikan silloisesta Yliopiston laskentakeskuksesta matemaatikkona. Ratkaisimme siellä väitöskirjantekijöiden kaikenlaisia, mutta useimmiten tilastollisia ongelmia. Teimme pitkiä päiviä, emmekä laskeneet tunteja. Hupinamme olivat kahvikeskustelut, jotka laajenivat muunkinlaisiin ongelmiin.

Opiskeltuani sekä tietojenkäsittelyoppia että yleistä kielitiedettä etsin ratkaisuja yhdistämällä näiden tietoja. Menin tutkijaksi Fred Karlssonin vetämään Suomen Akatemian hankkeeseen (1981–1984), jossa selviteltiin suomen kielen automaattista tunnistamista.

Siirryttyäni humanistien puolelle ja saatuani siellä oppituolin minut valittiin kai aiemman tietojenkäsittelytaustani perusteella ensin yliopiston laskentakeskuksen johtokuntaan ja sittemmin yliopiston tietohallintoryhmään puheenjohtajaksi (1996–1998) ja jäseneksi (1998–2000). Osakseni tuli ehdottaa yliopistolle tietohallintostrategiaa ja tietotekniikan palveluiden uudelleen organisointia.

Teimme 1980-luvun alkupuolella yliopiston tutkimushankkeiden puitteissa yhteistyötä kaupallisten yritysten kanssa. Tätä kautta saatiin merkittävästi lisärahoitusta tutkimukselle. Keskushallinto ei siinä vaiheessa pitänyt mahdollisena, että yliopisto itsessään olisi harrastanut mitään kaupallista toimintaa. Tämän vuoksi perustimme yhdessä Fred Karlssonin kanssa vuonna 1986 erillisen Lingsoft-nimisen firman.

Haasteenani on kuvata kielten äännevaihteluita mahdollisimman yksinkertaisella, helposti hahmotettavalla, mutta yleispätevällä menetelmällä. Äännevaihteluita esiintyy sanojen taivutuksessa monissa kielissä, suomessa esimerkiksi rata ~ radoilla ilmentää astevaihtelua t~d sekä vokaalivaihtelua a~o.