Kun suomalainen kuulee sanan kielipolitiikka, hän ajattelee kenties ensimmäisenä maan kaksikielisyyttä ja ruotsin kielen aseman järjestämistä. Onhan kielipolitiikka sitäkin, mutta kielipoliittinen toiminta on kuitenkin myös paljon muuta, monenlaista pyrkimystä tehdä kieliympäristöä tasavertaisemmaksi ja toimivammaksi. Kieliä tutkivat ja kielten asiantuntijat eivät ole juristeja emmekä sellaisina halua esiintyä, mutta kielipoliittinen toiminta vaatii myös tietoa kielten ja kieliyhteisöjen elämästä, ja sitä tietoa kielentutkija voi työllään lisätä.

Kotuksen ja Helsingin yliopiston suomen kielen ja kieliteknologian tutkijoiden voimin julkaistiin 2009 suomen kielen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus. Siinä on paljon kohtia, jotka eivät vanhene ja joihin kannattaa palata ja pohtia, miten suomen kieli eri elämänalueilla voi.

Toimintaohjelmassa käsiteltiin monia elämän alueita, ja yksi keskeinen osuus koski tieteen ja korkeimman opetuksen kielivalintoja. Kantavana ajatuksena oli ja on edelleen rinnakkaiskielisyyden ajatus. On syytä toistaa monesti todettu seikka: On luonnollista ja tarpeen julkaista muilla kielillä, mutta tiedeyhteisö hyötyy siitä, että pidetään huolta myös omista äidinkielistä, joilla ajatukset parhaiten etenevät ja joilla ihminen on luovimmillaan. Oman äidinkielen käyttäminen tieteen kielenä edistää ajattelua myös muilla kielillä ja terävöittää niiden käyttöä. Kyse ei siis ole vaihtoehdoista, vaan kyse on sopuisasta symbioosista. Sitä paitsi saamme niin paljon tukea työllemme tältä yhteiskunnalta, että meidän on osattava kertoa Suomessa Suomen kielillä myös siitä, mitä saamme aikaan. Kaunis seuraus toimintaohjelman ehdotuksista on Tieteen termipankki, jossa monet alat julkaisevat suomen- ja ruotsinkielistä termistöään ja kehittävät siten oman erikoisalansa kieltä.

Toinen keskeinen osuus ohjelmassa koski hallinnon kieltä. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 2013 virkakielityöryhmän. Sen tehtävänä oli tehdä ehdotuksia keinoista, joilla varmistetaan viranomaiskielen asiallisuus, selkeys ja ymmärrettävyys. Hyvän virkakielen toimintaohjelma julkaistiin tammikuussa 2014, ja syksyllä käynnistettiin virkakielikampanja. Monet virastot ovat tässä kampanjassa ahkerasti mukana ja tekevät työtä oman toimintansa ja vuorovaikutuksensa parantamiseksi. Kysymys on siitä, että hyvä virkakieli säästää aikaa, rahaa ja vaivannäköä, kun tekstit ovat ymmärrettäviä ja vuorovaikutus viranomaisen ja asiakkaan välillä toimii hyvin.

Ohjelmat ovat sysäyksiä työhön, joka on jatkuvaa ja joka vaatii sekä tutkimusta että käytännön elämän tuntemusta ja eri toimijoiden välisiä yhteyksiä. Kaikki työ tieteen ja hallinnon kielen hyväksi koituu koko yhteisön hyväksi ja on kaikkien asia, jota kielen asiantuntijat voivat omalla työllään edistää.

Kielipolitiikkaa tehdään myös kouluissa ja kunnissa, kun päätetään siitä, miten opetetaan kaikkia äidinkieliä ja mitä vieraita kieliä on tarjolla. Näillä päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia suomalaisten elämään. Kielipolitiikkaa on myös se, mitä kielivalintoja monikielisissä perheissä tehdään ja miten yksilö suhtautuu toisen yksilön kieleen. Kaikille tulee olla tilaa tässä maassa. Senkin esilletuominen on kielentutkijan tehtävä.