Takaisin

Pirkko Nuolijärvi

Pirkko Sinikka Nuolijärvi
19.7.1949, Artjärvi

Filosofian kandidaatti 1972, filosofian lisensiaatti 1985 ja filosofian tohtori 1986 (suomen kieli), Helsingin yliopisto

Kotimaisten kielten keskuksen johtaja, professori 1998-
Suomen kielen ja viestinnän apulaisprofessori 1989−1998, Helsingin kauppakorkeakoulu
Vs. suomen kielen professori 1993−1994, Helsingin yliopisto
Vs. suomen kielen apulaisprofessori 1987−1988, Helsingin yliopisto
Suomen kielen dosentti 1987−, Helsingin yliopisto
Vs. yliopistonlehtori 1986−1987, Uppsalan yliopisto, fennougristiikan laitos
Projektitutkija 1982−1985, Muuttajien kieli -hanke, Suomen Akatemia
Tutkija 1976−1981, 1986, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Vanhempi arkistoassistentti 1973−1976, Sanakirjasäätiö
Tutkimusapulainen 1971−1972, Käänteissanakirja, Suomen Akatemia

Palkinnot ja huomionosoitukset
Vaasan yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtori 2006
Svenska Folkskolans Vänner, Brobyggarpriset 2012
Suomen Kulttuurirahaston palkinto 2000
August Ahlqvistin, Kai Donnerin, Artturi Kanniston ja Yrjö Wichmannin rahaston väitöskirjapalkinto 1987
E. A. Saarimaan rahaston palkinto 1977
Viron opetus- ja tiedeministeriön ansiomerkki 2009
Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki 2005
Svenska Finlands folkting -ansiomerkki 2003

Kuva: Otso Kaijaluoto
Tekstit: Pirkko Nuolijärvi (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Kielipolitiikka on arjen toimintaa

Kun suomalainen kuulee sanan kielipolitiikka, hän ajattelee kenties ensimmäisenä maan kaksikielisyyttä ja ruotsin kielen aseman järjestämistä. Onhan kielipolitiikka sitäkin, mutta kielipoliittinen toiminta on kuitenkin myös paljon muuta, monenlaista pyrkimystä tehdä kieliympäristöä tasavertaisemmaksi ja toimivammaksi. Kieliä tutkivat ja kielten asiantuntijat eivät ole juristeja emmekä sellaisina halua esiintyä, mutta kielipoliittinen toiminta vaatii myös tietoa kielten ja kieliyhteisöjen elämästä, ja sitä tietoa kielentutkija voi työllään lisätä.

Kotuksen ja Helsingin yliopiston suomen kielen ja kieliteknologian tutkijoiden voimin julkaistiin 2009 suomen kielen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus. Siinä on paljon kohtia, jotka eivät vanhene ja joihin kannattaa palata ja pohtia, miten suomen kieli eri elämänalueilla voi.

Toimintaohjelmassa käsiteltiin monia elämän alueita, ja yksi keskeinen osuus koski tieteen ja korkeimman opetuksen kielivalintoja. Kantavana ajatuksena oli ja on edelleen rinnakkaiskielisyyden ajatus. On syytä toistaa monesti todettu seikka: On luonnollista ja tarpeen julkaista muilla kielillä, mutta tiedeyhteisö hyötyy siitä, että pidetään huolta myös omista äidinkielistä, joilla ajatukset parhaiten etenevät ja joilla ihminen on luovimmillaan. Oman äidinkielen käyttäminen tieteen kielenä edistää ajattelua myös muilla kielillä ja terävöittää niiden käyttöä. Kyse ei siis ole vaihtoehdoista, vaan kyse on sopuisasta symbioosista. Sitä paitsi saamme niin paljon tukea työllemme tältä yhteiskunnalta, että meidän on osattava kertoa Suomessa Suomen kielillä myös siitä, mitä saamme aikaan. Kaunis seuraus toimintaohjelman ehdotuksista on Tieteen termipankki, jossa monet alat julkaisevat suomen- ja ruotsinkielistä termistöään ja kehittävät siten oman erikoisalansa kieltä.

Toinen keskeinen osuus ohjelmassa koski hallinnon kieltä. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 2013 virkakielityöryhmän. Sen tehtävänä oli tehdä ehdotuksia keinoista, joilla varmistetaan viranomaiskielen asiallisuus, selkeys ja ymmärrettävyys. Hyvän virkakielen toimintaohjelma julkaistiin tammikuussa 2014, ja syksyllä käynnistettiin virkakielikampanja. Monet virastot ovat tässä kampanjassa ahkerasti mukana ja tekevät työtä oman toimintansa ja vuorovaikutuksensa parantamiseksi. Kysymys on siitä, että hyvä virkakieli säästää aikaa, rahaa ja vaivannäköä, kun tekstit ovat ymmärrettäviä ja vuorovaikutus viranomaisen ja asiakkaan välillä toimii hyvin.

Ohjelmat ovat sysäyksiä työhön, joka on jatkuvaa ja joka vaatii sekä tutkimusta että käytännön elämän tuntemusta ja eri toimijoiden välisiä yhteyksiä. Kaikki työ tieteen ja hallinnon kielen hyväksi koituu koko yhteisön hyväksi ja on kaikkien asia, jota kielen asiantuntijat voivat omalla työllään edistää.

Kielipolitiikkaa tehdään myös kouluissa ja kunnissa, kun päätetään siitä, miten opetetaan kaikkia äidinkieliä ja mitä vieraita kieliä on tarjolla. Näillä päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia suomalaisten elämään. Kielipolitiikkaa on myös se, mitä kielivalintoja monikielisissä perheissä tehdään ja miten yksilö suhtautuu toisen yksilön kieleen. Kaikille tulee olla tilaa tässä maassa. Senkin esilletuominen on kielentutkijan tehtävä.

Pirkko Nuolijärvi toimittajan haastateltavana yliopiston lehtisalissa 1986.​
Pirkko Nuolijärvi toimittajan haastateltavana yliopiston lehtisalissa 1986.​

 

Takaisin