Viljo Tarkiainen ja Maria Jotuni tapasivat toisensa Keisarillisen Aleksanterin yliopiston Savokarjalaisessa osakunnassa 1900-luvun alussa. Maria opiskeli yliopistossa historiaa ja estetiikkaa vuosina 1900–1905. Läheisempi tuttavuus alkoi, kun he toimittivat yhdessä Edvard Richterin kanssa arvostelevan luettelon seuranäytelmistä sekä toimivat Kaunotieteellisessä ylioppilasyhdistyksessä. Lue lisää »
Eino Kaila ei jatkanut sukunsa pappisperinnettä, vaan suuntautui tiedemieheksi filosofian ja psykologian aloille. Yliopisto-opinnot Kaila aloitti teoreettisen filosofian parissa Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa vuonna 1908. Teoreettisen ja käytännöllisen filosofian lisäksi hän opiskeli estetiikkaa, kirjallisuutta, historiaa ja kansantaloustiedettä. Kailan tieteellisen uran alku oli vahvasti psykologiapainotteinen. Hänen väitöskirjansa Über die Motivation und die Entscheidung käsitteli kokeellista psykologiaa. Vuonna 1916 Kaila valmistui filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi sekä meni naimisiin taidemaalari Anna Lovisa Snellmanin kanssa. Lue lisää »
Maria Jotuni ja Viljo Tarkiainen tapasivat toisensa Keisarillisen Aleksanterin yliopiston Savokarjalaisessa osakunnassa 1900-luvun alussa.… Lue lisää »
Musiikintutkimus vaikuttaa käsityksiimme musiikista ja maailmasta. Koska tutkimuksen tulos syntyy metodologian tuottamana, professori Pirkko Moisala on pyrkinyt uudistamaan musiikintutkimuksen näkökulmia ja metodeita. Tutkimus antaa myös huomiota ja lisäarvoa kohteelleen. Siksi Moisala on valinnut monet tutkimuskohteensa, kuten esimerkiksi vähemmistöjen musiikkikulttuurit, naissäveltäjät ja musiikin sukupuolisuuden, aiemman musiikintutkimuksen marginaalista. Lue lisää »
Kun Touko Siltala aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1975, hänellä oli pääaineoikeus kotimaisen kirjallisuuden lisäksi englantilaiseen filologiaan ja poliittiseen historiaan. Kotimainen kirjallisuus vei voiton maisterin tutkinnossa. Lue lisää »
Ilmari Krohnin ajautuminen akateemisen maailman pyörteisiin ei ollut sattumaa. Hänen isänsä, Julius Krohn oli aikansa merkittävimpiä kansanrunouden tutkijoita ja kulttuurinharrastajia. Krohnin suku oli lähtöisin Saksasta, mutta Julius oli innostunut J.V. Snellmanin työstä ja pyrki tekemään perheestään suomenkielisen. Tästä syystä hänen lapsensa, myös Ilmari, kävivät koko koulunsa suomeksi. Ilmari opetteli suomen lisäksi kuitenkin myös saksaa, ranskaa ja ruotsia, joka oli hänen äitinsä äidinkieli. Kielitaituruudesta olikin hyötyä Krohnin myöhemmissä opinnoissa ja työuralla. Lue lisää »
Kirsi Saarikangas johtaa tieteidenvälistä hanketta Nature in Arts, Culture, and History. Temporal Sedimentations of Landscape and the Diversity of Nature. Siinä tarkastellaan luonnollisten ja kulttuuristen elementtien ja prosessien vuorovaikutusta ympäristön muotoutumisessa kahden maisemallisen ääripään – kaupunkiluonnon ja erämaan – kautta. Lue lisää »
Arkkitehtuuria harrastanut juristi-isä johdatti Riitta Nikulan tarkkailemaan rakennettua ympäristöä. Koululaisena hän haaveili arkkitehdin ammatista, mutta suunnittelutyön todellisuuteen tutustuminen hälvensi jo lukiossa Teknillisen Korkeakoulun houkutuksen. Kauaksi Nikula ei kuitenkaan ajautunut. Lue lisää »
Ehkä juuri nyt haaveilen pienimuotoisella tasolla jälleen kerran siitä, että kaikki tiet vievät Roomaan tai ainakin muualle Italiaan. Olen aina viihtynyt Italiassa, kuten perheenikin, ja erityisesti Rooma viehättää aina vaan, kerran toisensa jälkeen. Lue lisää »
Veikko Antero Koskenniemi syntyi Oulussa vuonna 1885. Hänen vanhemmillaan oli suuri ikäero, mikä heijastui myös osittain Veikon kasvatukseen. Hänen isänsä kuoli Veikon ollessa parivuotias ja siitä lähtien hän kasvoi naisvaltaisessa seurassa. Isän alkuperäinen sukunimi oli Forsnäs, jonka Veikko suomensi opiskeluaikoinaan Koskenniemeksi osana nimien suomentamisaaltoa. Lue lisää »
Axel Olai Heikel valmistui filosofian kandidaatiksi Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta vuonna 1880. Hän opiskeli arkeologiaa, filosofiaa, estetiikkaa ja kirjallisuushistoriaa, mutta myös kansankulttuurin tutkimus kiinnosti. Hän olikin mukana perustamassa Ylioppilasosakuntain kansatieteellistä museota vuonna 1876. Kandidaatin tutkinnon saatuaan hän jatkoi opintojaan kansatieteen saralla. Lue lisää »
Mainostoimisto TBWA:n varatoimitusjohtaja Marco Mäkisen lapsuudenperheessä ”kukaan ei tehnyt mitään järkevää työtä”. Isä Timo Mäkinen ajoi rallia, ja ainoa toinen ammatti, jonka Mäkinen näki rallikuskien lisäksi, olivat toimittajat. Mäkisen ruotsinopettaja rohkaisi häntä kirjoittamaan ja hänelle oli selvää, että kirjoittaminen tulisi jotenkin olemaan osa hänen tulevaisuuden työtään. Lue lisää »
Edvard Alexander Westermarck syntyi hyvinvoivaan keskiluokkaiseen perheeseen 20.11.1862 Helsingissä. Hänen isänsä Nils Christian oli yliopiston kamreeri, jolla oli hyvät vahvat yhteydet akateemiseen sivistyneistöön. Westermarck kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon lukemaan estetiikkaa, modernia kirjallisuutta ja yleistä historiaa. Filosofian kandidaatiksi hän kuitenkin valmistui vuonna 1886 laudaturtyöllä filosofiasta, aiheenaan ”Tekeekö kulttuuri ihmiskunnan onnellisemmaksi?”. Lue lisää »
Sakari Pesola sai lukion jälkeen opiskelupaikan Oulusta vuonna 1982. Ala oli tuolloin outo kirjainyhdistelmä ATK. – Auta armias, mitenköhän elämä olisi vienyt, jos sinne olisin mennyt. ATK:n sijasta päädyin opiskelemaan maanmittausta Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen. Lue lisää »
Abiturienttina halusin toimittajaksi ja tiesin olevani kirjailija. Viisas sukulainen neuvoi minua lukemaan yliopistossa jotain sellaista, johon suhtaudun intohimoisesti. ”Toimittajaksi opit sitten työn kautta”, hän sanoi ja otti vielä yhden ravun. Hän oli oikeassa. Lue lisää »
Hilja Onerva Lehtinen oli monilahjakkuus, jota kiinnosti kirjallisuuden ohella kuvaamataide, musiikki ja teatteri. Hän kirjoitti runoja, proosaa ja draamaa taitelijanimellä L. Onerva. Lisäksi hän teki taide-, kirjallisuus- ja teatteriarvosteluja lehtiin ja käänsi etenkin ranskalaista runoutta suomeksi. Lue lisää »
Pentti Saarikoski kirjoittautui Helsingin yliopistoon vuonna 1954. Hän opiskeli ahkerasti Rooman ja Kreikan kirjallisuutta, estetiikkaa sekä kansanrunoutta. Arvosanoja Saarikoski ei kuitenkaan juuri suorittanut. Opiskelutoveri Matti Klingen mukaan tämä johtui siitä, että Saarikoski kärsi jonkinasteisesta tenttikammosta. Akateemista loppututkintoa ei koskaan tullut. Lue lisää »
Leevi Haapalan mukaan museojohtajantyö ja vapaa-aika limittyvät vahvasti toisiinsa. Nykytaiteen museon johtajan osaan kuuluu edustustehtäviä ja kulttuuritilaisuuksissa näyttäytymistä. – Ajattelen ennemminkin mitä tykkäsin tehdä ennen, kun minulla vielä oli vapaa-aikaa. Saimme juuri nostettua puuveneen maalle ja nyt on taas yksi huolenaihe vähemmän. Lue lisää »
Kiasman johtoon kesällä 2015 siirtynyt Leevi Haapala aloitti yliopisto-opintonsa Turussa ja muutti Helsinkiin siviilipalveluksen yhteydessä kesällä 1994. – Pääsin ensimmäisenä sivarina Nykytaiteen museoon tekemään ARS95-näyttelyä Ateneumiin, jossa Nykytaiteen museo vielä 1990-luvun alussa sijaitsi. Lue lisää »
Carl Gustaf Estlander kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon opiskelemaan estetiikkaa ja nykykansain kieliä vuonna 1850. Hän oli löytänyt oman tieteenalansa, jonka kehitykseen hän tuli seuraavan puolen vuosisadan aikana vaikuttamaan ratkaisevasti. Lue lisää »
