Kun Touko Siltala aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1975, hänellä oli pääaineoikeus kotimaisen kirjallisuuden lisäksi englantilaiseen filologiaan ja poliittiseen historiaan. Kotimainen kirjallisuus vei voiton maisterin tutkinnossa. Lue lisää »
Kirsi Saarikangas johtaa tieteidenvälistä hanketta Nature in Arts, Culture, and History. Temporal Sedimentations of Landscape and the Diversity of Nature. Siinä tarkastellaan luonnollisten ja kulttuuristen elementtien ja prosessien vuorovaikutusta ympäristön muotoutumisessa kahden maisemallisen ääripään – kaupunkiluonnon ja erämaan – kautta. Lue lisää »
Arkkitehtuuria harrastanut juristi-isä johdatti Riitta Nikulan tarkkailemaan rakennettua ympäristöä. Koululaisena hän haaveili arkkitehdin ammatista, mutta suunnittelutyön todellisuuteen tutustuminen hälvensi jo lukiossa Teknillisen Korkeakoulun houkutuksen. Kauaksi Nikula ei kuitenkaan ajautunut. Lue lisää »
Mainostoimisto TBWA:n varatoimitusjohtaja Marco Mäkisen lapsuudenperheessä ”kukaan ei tehnyt mitään järkevää työtä”. Isä Timo Mäkinen ajoi rallia, ja ainoa toinen ammatti, jonka Mäkinen näki rallikuskien lisäksi, olivat toimittajat. Mäkisen ruotsinopettaja rohkaisi häntä kirjoittamaan ja hänelle oli selvää, että kirjoittaminen tulisi jotenkin olemaan osa hänen tulevaisuuden työtään. Lue lisää »
Leevi Haapalan mukaan museojohtajantyö ja vapaa-aika limittyvät vahvasti toisiinsa. Nykytaiteen museon johtajan osaan kuuluu edustustehtäviä ja kulttuuritilaisuuksissa näyttäytymistä. – Ajattelen ennemminkin mitä tykkäsin tehdä ennen, kun minulla vielä oli vapaa-aikaa. Saimme juuri nostettua puuveneen maalle ja nyt on taas yksi huolenaihe vähemmän. Lue lisää »
Kiasman johtoon kesällä 2015 siirtynyt Leevi Haapala aloitti yliopisto-opintonsa Turussa ja muutti Helsinkiin siviilipalveluksen yhteydessä kesällä 1994. – Pääsin ensimmäisenä sivarina Nykytaiteen museoon tekemään ARS95-näyttelyä Ateneumiin, jossa Nykytaiteen museo vielä 1990-luvun alussa sijaitsi. Lue lisää »
Otto Wille Kuusinen aloitti kirjoittajanuransa jo nuorena. Kuten monien aikalaisensa, nuoren runoilijan ensimmäinen julkaisukanava oli hänen… Lue lisää »
Konferenssiesitykset: NOFA 2015 (28.5.2015): Variables of innovation competence WORK 2015 (21.8.2015): Innovation competence - Learning at work FinED 2015 (10.6.2015): Innovation competence ontology - Systematic review a as a method Kaikki julkaisut: Ylikoski, Teemu; Oksanen-Ylikoski, Elina; Hero, Laura-Maija 2015: Educational Organizations as Co-Developers in the Helsinki Region. In Orchestrating Regional Innovation Ecosystems (eds. Lappalainen, Pia; Markkula, Markku; Kune, Hank. Printed book ISBN 978-952-60-3701-1; Electronic book ISBN 978-952-60-3702-8 Lue lisää »
Karjalassa Kivennavan kylässä vuonna 1903 syntynyt Olavi Paavolainen aloitti oppikoulunsa Viipurissa, mutta perhe muutti Helsinkiin Pekka-isän noustessa kansanedustajaksi Nuorsuomalaisen Puolueen listoilta. Karjalalla tuli kuitenkin olemaan suuri vaikutus kirjailijan elämään ja Paavolainen kutsuikin itseään sata prosenttisesti karjalaiseksi. Lue lisää »
Arjen estetiikka on kasvava estetiikan haara, jossa taiteen ulkopuolista esteettistä todellisuutta tutkitaan filosofisin keinoin. Arki tässä voi tarkoittaa arjen esineitä ja ympäristöjä, mutta se voi yhtä hyvin merkitä sitä asennetta ja kokemisen tapaa, joka syntyy kun ollaan totutussa ja turvallisessa arjessa. Jälkimmäisessä näkökulmassa korostuu se, että mikä tahansa voi olla arkista, myös taide. Lue lisää »
Pirjo Kukkonen on ensimmäinen ruotsin kielen kääntämisen professori niin Suomessa kuin maailmallakin. Kääntäminen on samalla niin pitsinnypläystä kuin laajojen asioiden hallintaa. Vasta kun kääntäjä tai käännöstutkija luupillaan alkaa tarkastella käännettävää tai tutkittavaa tekstiä, paljastuvat tekstin pienimmätkin piilossa olevat merkitykset. Kääntäminen on tiedon arkeologiaa, uteliaisuutta, salapoliisina olemista, etsimistä ja löytämistä. Lue lisää »
Kun syksyllä 1970 kirjoittauduin Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa (se oli juuri vaihtanut nimensä estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta) sekä sanskritia ja vertailevaa indoeurooppalaista kielitiedettä, saavuin keskelle vallankumousta. Päärakennuksen savuisessa ja hälisevässä ruokalassa (tupakointi oli vielä sallittu koko kahvilassa) istui radikaaliryhmiä rintamerkkeineen suunnittelemassa opetuksen uudistamista ja koko yliopiston suistamista elitistiseltä jalustaltaan palvelemaan kansan syvien rivien yhteiskunnallisia ja sivistystarpeita. Pitkätukkaisia, parrakkaita tai viiksekkäitä ja virttyneisiin villapaitoihin, samettitakkeihin tai liehuviin kauhtanoihin ja farkkuihin sonnustautuneita nuoria miehiä sekä ”let it all hang out” -tyyliin pukeutuneita naisia tuijottelivat hämmästyksen ja väliin kauhunkin vallassa perinteiset opiskelijat, jotka koettivat sovitella lautasiaan pöydille monenmoisten lentolehtisten ja muiden painotuotteiden sekä kolhiintuneiden peltisten tuhkakuppien keskelle. Lue lisää »
Lukion viimeisellä luokalla kuvaamataidon opettajani kysyi, mitä aion tehdä koulun jälkeen. Vastasin, että varmaankin pyrin Ateneumiin. ”Et sinä sinne pääse”, hän kannusti. Lue lisää »
Markku Envall tuli Helsingin yliopiston opiskelijaksi syksyllä 1964. Hänen pääaineensa oli yleinen kirjallisuustiede, jonka piirissä hän aluksi erikoistui estetiikkaan. Lue lisää »
Jakob Johan Wilhelm Lagus syntyi Turussa vuonna 1821. Kotikaupunkinsa ilmapiiri ja isänsä työnkuva yliopistolla, ensin apulaisena ja myöhemmin professorina, ohjasivat Lagusta tieteelliselle uralle. Lue lisää »
Estetiikka akateemisena oppiaineena ja opinnot Helsingin yliopistossa tulivat kuvaan, kun olin jo kierrellyt useamman vuoden jääkiekkoammattilaisena maailmalla ja Suomeen palattuani motivoitunut opiskeluun pelaamisen ohessa. Vaikka tunnistin luonnollisen filosofisen kiinnostukseni, opiskeluni oli pyyteetöntä enkä odottanut tutkinnon johtavan mihinkään työhön. Se oli sopivaa vastapainoa jääkiekolle ja auttoi uudenlaisen sosiaalisen verkoston luomisessa. Lue lisää »
Tärkein tutkimus- ja opetusaiheeni liittyy vahvasti siihen oppiaineiden kirjoon, johon keskityin 1960-luvulla. Professuureilla oli yleviä nimityksiä: taidehistoria, estetiikka ja nykykansain kirjallisuus, talous- ja sosiaalihistoria, suomalais-ugrilainen kansatiede, Suomen ja Pohjoismaiden arkeologia ja muita samankaltaisia. Lue lisää »
”Kirjallisuuden arvostelijan ei pidä uppoutua yksinomaan kirjallisuuteen eikä estetiikon estetiikkaan” muisteli Rafael Koskimies kerran isänsä sanoneen. Hän myös pyrki noudattamaan ohjeistusta. Lue lisää »
Marja-Liisa Vartio (silloin vielä Sairanen) kirjoittautui Helsingin yliopistoon vuonna 1944. Hän opiskeli taidehistoriaa sekä estetiikkaa ja nykykansain kirjallisuutta ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1950. Vartio ryhtyi kirjailijaksi. Lue lisää »
Olen ollut alalla niin pitkään, että voin jo katsoa uraputkeani kriittisin silmin. Minulle on siunaantunut monta ns. omaa kirjailijaa, joiden tuotantoa olen suomentanut laidasta laitaan. Amerikkalaisen John Irvingin tähänastisen tuotannon olen suomentanut kokonaan; uusin romaanikäsikirjoitus vielä odottaa kääntämistä. Kirjailijan tyyli ja tematiikka ovat tulleet niin tutuiksi, että hämäävästi kuvittelen tuntevani hänet myös ihmisenä paremmin kuin tunnenkaan, vaikka olemme toki tavanneet lukuisia kertoja vuosien varrella. Lue lisää »
