Edvard Alexander Westermarck syntyi hyvinvoivaan keskiluokkaiseen perheeseen 20.11.1862 Helsingissä. Hänen isänsä Nils Christian oli yliopiston kamreeri, jolla oli hyvät vahvat yhteydet akateemiseen sivistyneistöön. Westermarck kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon lukemaan estetiikkaa, modernia kirjallisuutta ja yleistä historiaa. Filosofian kandidaatiksi hän kuitenkin valmistui vuonna 1886 laudaturtyöllä filosofiasta, aiheenaan ”Tekeekö kulttuuri ihmiskunnan onnellisemmaksi?”.

Westermarck kiinnostui sosiologiasta ja antropologiasta. Hän opettelikin englannin kielen voidakseen tutustua Lontoossa mittavampiin aineistoihin, joiden pohjalta kirjoitti teoksen avioliiton historiasta. Tästä aiheesta hän väitteli Helsingissä tohtoriksi vuonna 1889, ja nimitettiin dosentiksi vuotta myöhemmin. Väitöskirjan laajennettu teos The History of Human Marriage ilmestyi Englannissa vuonna 1891. Se saavutti suuren huomion ja ilmestyikin viitenä painoksena sekä käännettiin tiettävästi kahdeksalle kielelle.

Vain 28-vuotiaana Westermarck oli jo saavuttanut aseman yhtenä aikansa kuuluisimmista antropologeista. Lukuisten stipendien turvin hänellä oli mahdollisuus viettää pitkiä aikoja ulkomailla. Westermarckin oli tarkoitus lähteä mittavalle tutkimusmatkalle, ensimmäisenä etappinaan Marokko vuonna 1898. Marokosta hän kuitenkin löysi tutkimuksilleen kenttätyön aiheita niin lukuisasti, että se jäi myös matkan viimeiseksi etapiksi. Side Marokkoon muodostui niin vahvaksi, että Westermarck osti Tangerista oman villan. Hän viettikin lopulta elämänsä aikana yhteensä lähemmäs yhdeksän vuotta Marokossa.

Oleskellessaan Lontoossa Westermarck oli solminut vahvoja kansainvälisiä suhteita. Hän sai London School of Economicsista sosiologian lehtorin viran vuonna 1904. Kolme vuotta myöhemmin se muutettiin professuuriksi, johon Westermarck oli kiinnitetty aina vuoteen 1930 saakka. Lontoon toimiensa lisäksi hän sai Helsingissä hänen takiaan varta vasten erotetun käytännöllisen filosofian professuurin vuonna 1906. Sieltä hän kuitenkin siirtyi vasta perustetun Åbo Akademin filosofian professoriksi ja ensimmäiseksi rehtoriksi vuonna 1918.

Westermarckia varten tehtiin erikoisjärjestelyjä. Yliopistoissa sekä Englannissa että Suomessa järjestettiin hänen virkansa niin, että hän työskenteli paikan päällä vain osan vuodesta. Sen lisäksi hänelle järjestyi usein myös mahdollisuus viettää aikaa Marokossa kenttätöissä. Westermarck oli aikakautensa harvoja suomalaisia, jotka olivat selkeästi kansainvälisen tiedeyhteisön täysvaltaisia jäseniä.

Lähteet

• Olli Lagerspetz, ”Westermarck, Edvard”, Filosofia.fi-verkkojulkaisu. Viitattu 18.3.2015.
• Jouko Aho, ”Westermarck, Edvard”, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 18.3.2015.
• Lars Hertzberg, ”Westermarck, Edvard”, Biografiskt lexikon för Finland –verkkojulkaisu, Svenska litteratursällskapet i Finland 2014. Viitattu 18.3.2015.
• Juhani Pietarinen, ”Edvard Westermarck. Moraalifilosofian dinosauri”, Tieteessä tapahtuu 2/1997, 6–8, Helsinki 1997. Viitattu verkkojulkaisuun 18.3.2015.