Yliopistonkamreeri Adolf Wilhelm Wegeliuksen poika Martin Wegelius kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon vuonna 1864. Ilmajoelta peräisin olevat Wegeliukset tunnettiin hyvin pappis- ja virkamiessukuna. Martin Wegeliuksen kiinnostuksen kohteet ja elämäntyö muodostuivat hyvin erilaisiksi kuin pietistisen perheen kasvatista olisi voinut olettaa.

Wegelius opiskeli yliopistossa pääaineenaan estetiikkaa. Hänen ohjaajansa estetiikan oppiaineessa oli oppiainetta kehittänyt professori Carl Gustaf Estlander. Estlanderin sanotaan jopa eräässä vaiheessa kaavailleen nuoresta ja lahjakkaasta Wegeliuksesta tulevaa seuraajaansa. Wegelius opiskeli myös muun muassa filosofiaa Wilhelm Bolinin ja historiaa Zacharias Topeliuksen johdolla.

Yliopisto-opintojensa ohella Wegelius kunnostautui erilaisten toveriyhdistysten, taiteellisten illanviettojen ja muun harrastustoiminnan organisoijana. Tällainen toiminta, kuten myös pianonsoiton ja sävellyksen opiskeleminen, oli näytellyt keskeistä roolia Wegeliuksen elämässä jo kouluaikana. Lisäksi Wegelius kirjoitti kouluajoistaan lähtien – aluksi koulunsa toverikunnan lehteen – musiikista ja kirjallisuudesta.

Valmistuttuaan filosofian maisteriksi vuonna 1868 Wegelius työskenteli aluksi useiden Helsingin koulujen laulunopettajana. Hän lähti kuitenkin opintomatkalle Euroopan kulttuurikaupunkeihin, muun muassa Wieniin ja Leipzigiin. Saksankieliseltä kulttuurialueelta Wegelius löysi suuren innoittajan Richard Wagnerista.

Wegeliuksen uran alku koostui erilaisista osa-aikaisista tehtävistä. Hän ansioitui jo 1870-luvun alussa musiikkikriitikkona ja säveltäjänä. Lisäksi hän toimi muun muassa Akademiska sångföreningenin johtajana, Svenska Teaternin harjoituspianistina ja Suomalaisen Oopperan kapellimestarina. Samoihin aikoihin valmistuivat hänen tunnetuimmat sävellyksensä: Johan Ludvig Runebergin muistojuhlaan sävelletty kantaatti Den 6. Maj ja Topeliuksen vuonna 1865 kirjoittaman runon Karin Månsdotters vaggvisa för Erik XIV orkesterisovitus.

Wegeliuksen asema suomalaisen musiikkimaailman vaikuttajana oli 1880-luvun taitteeseen tultaessa kiistaton. Aktiivinen säveltäminen jäi tosin 1880-luvun alusta lähtien yhä suuremmassa määrin toissijaiseksi työksi. Wegelius keskittyi yhä enemmän uuteen ja kunnianhimoiseen projektiin: johdonmukaisen ja päätoimisen musiikkikoulutuksen perustamiseen Helsinkiin.

Lähteet

• Lena von Bonsdorff & Tove Djupsjöbacka, Musik i ingenmansland. Martin Wegelius-institutet 1956–2006, Esbo 2006.
• Jukka Sarjala, Wegelius, Martin, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 5.5.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Matti Huttunen, Martin Wegelius: Founder of The First Wagner Society in Finland (1846-1906). A Summary of Prof. Matti Huttunen's Lecture during The Finnish Wagner Society's Meeting 8th March 1995, kääntänyt Uolevi Karrakoski, Turun yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 5.5.2015.