Veikko Antero Koskenniemi syntyi Oulussa vuonna 1885. Hänen vanhemmillaan oli suuri ikäero, mikä heijastui osittain Veikon kasvatukseen. Hänen isänsä kuoli Veikon ollessa parivuotias ja siitä lähtien hän kasvoi naisvaltaisessa seurassa. Isän alkuperäinen sukunimi oli Forsnäs, jonka Veikko suomensi opiskeluaikoinaan Koskenniemeksi osana nimien suomentamisaaltoa.

Kotikaupunkinsa Koskenniemi jätti taakseen ylioppilastutkinnon suoritettuaan vuonna 1903 ja muutti Helsinkiin jatkamaan opiskelujaan yliopistossa. Kokonaan hän ei kuitenkaan kotiseutuaan hylännyt vaan palasi seudulle ainakin runojensa kautta. Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa Koskenniemi opiskeli estetiikkaa ja nykyiskansainkirjallisuutta. Ensimmäinen runokokoelma syntyi vuonna 1906, jonka jälkeen syntyi viisi muuta kokoelmaa tasaisin väliajoin.

Yliopistosta valmistuttuaan Koskenniemi toimi vapaana runoilijana, toimittajana ja kriitikkona. Tutkijanuraa hän ei tässä vaiheessa näyttänyt suunnittelevan, mutta se ei estänyt saamasta professuuria 1920-luvulla vastikään Turkuun perustetusta yliopistosta. Koskenniemen ansiot runoilijana, kirjailijana ja kriitikkona toimivat poikkeuksellisesti todisteena akateemisesta pätevyydestä.

Professuuri merkitsi uutta vaihetta tuotannossa, sillä virkaan kuului niin tutkimustyötä kuin opetustakin. Kumpikaan ei kuitenkaan tuottanut hänelle ongelmia. Tutkimuksellisesti hän suuntautui Goethen, Aleksis Kiven ja Maila Talvion tuotantoon. Etenkin Aleksis Kiveä hän lähestyi uudesta näkökulmasta. Koskenniemi saikin tästä syystä varsin vahvaa kritiikkiä muun muassa Viljo Tarkiaiselta, joka oli noin 15 vuotta aikaisemmin julkaissut Kiven monografian.

Koskenniemi oli professuurinsa aikaan Suomen suosituimpia kirjailijoita eikä täten ole ihme, että hänen luentonsakin olivat suosittuja. Siirryttyään professorin paikalta Suomen Akatemiaan, jäi perintönä ahkeria väitöskirjan tekijöitä, jotka suuntautuivat myös kotimaisen kirjallisuuden alalle.

1920- ja 1930-luvulla Koskenniemi identifioitui oikeistolaiseen maailmankatsomukseen, mikä näkyy hänen tuotannossaan. Sympatiat Saksaa kohtaan ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana laittoivat Koskenniemen huonoon valoon rauhan tultua. Oikeistolaissympatiat ja muuttunut yhteiskunnallinen tilanne ei kuitenkaan estänyt myöntämästä hänelle akateemikon arvonimeä vuonna 1948. Hän myös jatkoi vaikutusvaltaisena vaikuttajana kulttuuripiireissä.

Lähteet:

• Pirkko Alhoniemi, ”Koskenniemi, Veikko Antero”. Kansallisbiografia-verkkoartikkeli. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Luettu 5.2.2015. (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta)
• Wikipedia, ”V.A. Koskenniemi”. Luettu 5.2.2015.

Lisätietoa Veikko Koskenniemestä saatavilla myös V. A. Koskenniemi seurasta.