Hilja Onerva Lehtinen (L. Onerva)
28.4.1882, Helsinki – 1.3.1972, Helsinki
Estetiikan, ranskan kielen ja lääketieteen opintoja Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa 1902–1911
Ranskan ja matematiikan opettaja 1907–1908, Suomalainen tyttökoulu
Taide-, kirjallisuus- ja teatteriarvostelija 1909–1910, Uusi Päivä
Kirjallisuusarvostelija 1910–1911, 1925–1926, Helsingin Sanomat
Toimitussihteeri 1915–1917, Sunnuntai
Valtion kirjallisuuspalkinto 1908, 1909, 1910, 1921, 1923, 1927, 1933
Aleksis Kiven rahaston kunniapalkinto 1944
Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Teksti: Riitta-Ilona Hurmerinta
Yli satatuhatta runoa
Hilja Onerva Lehtinen oli monilahjakkuus, jota kiinnosti kirjallisuuden ohella kuvaamataide, musiikki ja teatteri. Hän kirjoitti runoja, proosaa ja draamaa taitelijanimellä L. Onerva. Lisäksi hän teki taide-, kirjallisuus- ja teatteriarvosteluja lehtiin ja käänsi etenkin ranskalaista runoutta suomeksi.
Lehtisen kirjallinen lahjakkuus näkyi hänessä jo koululaisena, ja hän sai kannustusta kirjoittamiseen kirjailija- ja runoilijaystäväpiiriltään. Taiteilijanimi L. Onervakin tuli ystävän ehdotuksena. Hänen ensimmäiset runonsa ilmestyivät vuonna 1900.
Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa Lehtinen opiskeli hetken lääketiedettä, mutta opinnot painottuivat estetiikkaan ja ranskan kieleen. Hän ei kuitenkaan valmistunut yliopistosta, vaan kirjoittaminen vei mennessään.
1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä L. Onerva julkaisi kolmen runokokoelman lisäksi romaanin Mirdja (1908). Kirjoituksissaan hän toi esiin kapinallisuuttaan ja otti kantaa aikakauden sovinnaiseen moraaliin. L. Onervan myöhempikin tuotanto käsitteli naisen elämään kuuluvia sitoutumisen ja vapauden välisiä ristiriitoja.
Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lehtinen vietti elämänsä aikana useampiakin jaksoja ulkomailla. Etenkin ranskan kieli ja kulttuuri olivat hänelle vetovoimaisen tärkeitä. Kulttuuriharrastuneisuus näkyi hänen puolisoissaankin. Hänen ensimmäinen miehensä oli maalausta harrastava metsänhoitaja ja toinen säveltäjä ja kapellimestari. Lisäksi Lehtisellä kerrotaan olleen useita muita miesystäviä. Tunnetuin rakastetuista ja tärkeistä ystävistä lienee Eino Leino.
L. Onervan uran alkuvuosien runoissa kerrotaan näkyvän Eino Leinon runojen vaikutus ja myöhemmässä tuotannossa puolestaan vaikutteita Tulenkantajilta. Hänen myöhäisimmissä runoissaan pääosaan nousi luonto.
L. Onervan kirjoista tunnetuin on elämäkerta Eino Leinosta, joka julkaistiin kuusi vuotta Leinon kuoleman jälkeen (Eino Leino: runoilija ja ihminen, 1932). L. Onerva sai kirjallisesta tuotannostaan seitsemän kertaa valtion kirjallisuuspalkinnon. Lisäksi hänelle myönnettiin Aleksis Kiven rahaston kunniapalkinto.
Toisen avioliittonsa aikana Lehtinen ja aviomiehensä Leevi Madetoja ajautuivat molemmat alkoholiongelmiin. Lehtinen kärsi lisäksi mielenterveysongelmista ja joutui lopulta hoitolaitokseen. Dramaattinen käänne avioliitossa oli, kun Madetoja hylkäsi vaimonsa mielisairaalaan. Madetojan kuoleman jälkeen Lehtinen pääsi ystäviensä avustuksella laitoshoidosta kotiin.
Hoitolaitoksessa viettäminään vuosina hän maalasi akvarelleja ja teki piirroksia muutamien runotekstien lisäksi. Viimeisinä elinvuosinaankin L. Onerva kirjoitti runoja. Hilja Onerva Lehtinen kuoli lähes 90-vuotiaana 1.3.1972. Erittäin tuotteliaan L. Onervan jäämistöistä on löytynyt yli satatuhatta runoa, joista siis vain murto-osa on julkaistu.
Hilja Onerva Lehtinen (L. Onerva)
28.4.1882, Helsinki – 1.3.1972, Helsinki
Estetiikan, ranskan kielen ja lääketieteen opintoja Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa 1902–1911
Ranskan ja matematiikan opettaja 1907–1908, Suomalainen tyttökoulu
Taide-, kirjallisuus- ja teatteriarvostelija 1909–1910, Uusi Päivä
Kirjallisuusarvostelija 1910–1911, 1925–1926, Helsingin Sanomat
Toimitussihteeri 1915–1917, Sunnuntai
Valtion kirjallisuuspalkinto 1908, 1909, 1910, 1921, 1923, 1927, 1933
Aleksis Kiven rahaston kunniapalkinto 1944
Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Teksti: Riitta-Ilona Hurmerinta
