Pehr Evind Svinhufvud syntyi aatelissuvun vesaksi Hämeessä Sääksmäellä joulukuussa 1861. Aatelistausta ei kuitenkaan ollut merkki varallisuuden tasosta. Svinhufvudin ollessa muutaman vuoden ikäinen hänen merikapteeni-isänsä ja isoisänsä menehtyivät, ja perhe joutui luopumaan Rapolassa sijainneesta tilastaan. Olga-äiti toi perheen Helsinkiin ja huolehti toimeentulosta Hypoteekkiyhdistyksen konttoristina. Lue lisää »
Kielitieteellisen uransa ohella Arvid Genetz oli myös poliittinen toimija ja runoilija. Opiskeluaikanaan hän osallistui ylioppilasliikkeen politisoitumiseen, muun muassa toimimalla aloitteentekijänä, kun ylioppilaskunta vuonna 1872 päätti järjestää 50-vuotisjuhlan Johan Ludvig Runebergin, Elias Lönnrotin ja Johan Vilhelm Snellmanin ylioppilaaksitulon muistoksi. Lue lisää »
1800-luvun loppupuoli muistetaan vahvana kielipoliittisena aikakautena, jolloin ruotsinkielen ja suomenkielen kannattajat kilpailivat monella eri tavalla. Tilanne oli lähtenyt liikkeelle jo Venäjän erotettua Suomen Ruotsista, mutta kansallisromantismin ja nationalismin nostaessa päätään Runebergin, Snellmanin ja Lönnrotin johdolla, yhteentörmäys oli odotettavissa. Johan Richard Danielson varttui teini-ikäisenä Suomessa, jossa suomalaisille oli jo "rakennettu menneisyys". Lue lisää »
Ilmari Kiannon kirjailijanuraa kesti yli 60 vuotta, sisältäen yli 60 teosta. Käsitys hänen urastaan ja elämästään on pitkälti hänen itse luomansa kirjailijalegendan tuotosta. Kiannon elämään ja tuotantoon kuului sivistyneistön kritiikkiä, seksuaalisten kysymysten pohdintaa sekä arvostelua kirkkoa, uskontoa ja politiikkaa kohtaan. Lue lisää »
Viime aikoina tiedemaailmassa on puhuttu paljon suurten aineistomassojen, big data, merkityksestä tutkimukselle. Suomalaiset Venäjän tutkijat saivat jo kymmenen vuotta sitten käyttöönsä Integrum-tietokannan, joka käsittää yli 50 miljardia sanaa erilaisia lehtitekstejä. Kehittämällä tehokkaat hakumetodit olemme aineiston avulla osoittaneet, että venäjän kielioppien antama tieto monista venäjän kielen piirteistä ei pidä paikkansa, jos tarkastellaan aitoa kirjoitettua kieltä. Lue lisää »
Olin nuorena professorina hyvin kriittinen yliopiston hallintoa kohtaan. Sitten tajusin, että on liian helppoa huudella takarivistä, jos ei itse uskalla ottaa vastuuta asioiden hoitamisesta. Tämä asenne on vienyt monenlaisiin tehtäviin: dekaaniksi, vararehtoriksi, Suomen Akatemian toimikunnan ja hallituksen puheenjohtajaksi, Suomalaisen Tiedeakatemian esimieheksi, tutkimus- ja innovaationeuvoston jäseneksi. Kaikki ovat olleet aivan upeita paikkoja päästä kehittämään suomalaista akateemista kulttuuria. Kaikkein vaativin tehtävä on kuitenkin ollut laitosjohtajan tehtävä. Siinä on ihan iholla niiden ihmisten kanssa, joita päätökset koskevat. Lue lisää »
Rafael Koskimies mainitsee Eino Sakari Yrjö-Koskisen sanoneen, että hänen isänsä vaikutus yliopiston professorina ei ollut erityisen suuri tai mainittavan hedelmällinen tieteellisen kehityksen näkökulmasta katsottuna. Lauseen viestiin voi yhtyä, jos miettii asiaa nykyisen peruskoulun historian opetuksen näkökulmasta. Toki Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen oli mukana tekemässä suomalaisesta historiankirjoituksesta lähdekritiikkiin pohjautuvaa, mistä on osoituksena muun muassa hänen Nuijasota-teoksensa. Samoin hän oli tieteelliseltä lähestymistavaltaan osa Snellmanin ja Hegelin jättämää aatteellista perintöä. Mutta loppujen lopuksi, jäljelle jää vahvempi mielikuva valtiomiehestä kuin tiedemiehestä. Lue lisää »
Suomalaisen peruskoulun yhtenä tavoitteena on, kuten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 korostavat, ihminen, joka ”osa… Lue lisää »
Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi sukunsa perintökartanossa Askaisten Louhisaaressa vuonna 1867. Vaikka hänen isänsä Carl Robert Mannerheim oli siirtynyt teollisuuden saralle ja kohti porvarillisempaa elämäntyyliä, tuntui sotilasura luonnolliselta valinnalta aatelistaustaiselle Mannerheimille. Lue lisää »
Yliopistollisen hallintouransa alkuvaiheessa Hugo Suolahti innostui myös politiikasta. Lyhyestä kestostaan huolimatta Suolahden poliittinen ura oli hyvin merkittävä. Lue lisää »
Kiinnostus kirjallisuuteen, historiaan ja runouteen ja toisaalta politiikkaan olivat läsnä jo Edvard af Brunérin lapsuudenkodissa. Hänen isänsä, laamanni Jonas af Brunér oli Suomen suuriruhtinaskunnan poliittisen suunnan vakiinnuttajia, joka palkittiin toiminnastaan aatelisarvolla vuonna 1840. Hänen äitinsä Sara Kristina Franzén puolestaan oli runoilijapiispa Frans Michael Franzénin sisar. Virkamies-isän jalanjäljissä jatkoi Edvardin isoveli Frans Olof (1807–1874), josta tuli senaattori, Suomen asiain komitean pitkäaikainen jäsen sekä salaneuvos. Lue lisää »
Vakiinnutettua asemamme eurooppalaisen korkeakoulutuksen laadunvarmistus- ja arviointitoiminnan keskeisenä toimijana meille avautui tilaisuus toteuttaa Euroopan komission rahoittamia kehittämishankkeita Euroopan naapuruuspolitiikan maissa. Voitimme kaksi Twinning-hankkeen tarjouskilpailua: toisen Armenian korkeakoulutuksen kehittämiseksi Bologna-prosessin mukaisesti ja toisen Azerbaidzhanin korkeakoulutuksen lähentämiseksi eurooppalaiseen koulutusalueeseen. Lue lisää »
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Annamari Sarajaksen kotimaisen kirjallisuuden professorin virkaan 28.6.1968. Sarajaksella oli jo nimityshetkellä kokemusta professorin toimenkuvasta, sillä hän oli ollut kirjallisuushistorian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina jo vuoden päivät ennen nimitystään ja sijaistanut vuosien mittaan sekä estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden että kotimaisen kirjallisuuden professorin virkoja. Lehtinaisella oli siis myös jo melkoisen näyttävä akateeminenkin ura takanaan. Lue lisää »
Hella Wuolijoki muutti yliopisto-opintojen takia Virosta Helsinkiin vuonna 1904. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui filosofian kandidaatiksi ensimmäisenä virolaisena naisena. Kansanrunouden jatko-opinnot jäivät hänen keskittyessään perheensä toimeentulon turvaamiseen liikenaisena. Lue lisää »
Edwin Linkomies opiskeli latinaa jo lukiossa, mutta se nousi hänen pääaineeksensa vasta yliopisto-opintojen alussa, kun hän vuonna 1911 oli kirjoittanut ylioppilaaksi. Hän opiskeli määrätietoisesti ja tehokkaasti valmistuen filosofian kandidaatiksi marraskuussa 1913. Valmistuttuaan hän auskultoi ja toimi vuosina 1914–1920 latinan tuntiopettajana Helsingin kouluissa. Lue lisää »
Ruotsinmielisenä sanomalehtiagitaattorina jo hyvin tunnettu Axel Lille palasi Suomeen poliittisesta maanpaosta vuodenvaihteessa 1905–1906. Ensitöikseen hän perusti poliittisen sensuurin alla lakkautetun Nya Pressen -lehtensä uudelleen. Hän laati sille ohjelman, joka samanaikaisesti oli ruotsalaisuusliikkeen poliittisen yhdistämisen ohjelma. Lue lisää »
Urani Helsingin yliopistossa alkoi vuonna 1970, jolloin pääsin valtiotieteelliseen tiedekuntaan lukemaan kansainvälistä politiikkaa. Maineikkaan YK-asiantuntijan professori Göran von Bonsdorffin innoittamana hankkiuduin vuonna 1973 Yhdysvaltoihin vuodeksi opiskelemaan. Lue lisää »
Kasvoin kylässä, jossa osa väestöstä oli asunut paikkakunnalla satoja vuosia, osa taas oli Karjalasta muuttaneita evakkoperheitä tai myöhemmin sinne siirtyneitä. Äidinäitinikin suku oli Karjalasta. Identiteetteihin liittyvät kysymykset tulivat tutuksi jo lapsena, vaikka ymmärsinkin asian paremmin vasta myöhemmin. Koulutovereitteni joukossa oli maanviljelijä-, työläis- ja virkamiesperheiden lasten lisäksi myös lastenkodissa asuvia ja romanilapsia. Lisäksi kylässä oli koulukoti, jonka liepeillä saattoi nähdä siellä asuvia ja työskenteleviä poikia. Sosiaalinen tausta ei mielestäni määrittänyt lasten välisiä suhteita. Lue lisää »
Koululaisena päätin, että en pilaa elämääni järjestötoiminnalla. Päätökseeni vaikuttivat Teiniliitto ja äitini. 1970-luvulla pääsin näkemään luokkataistelun oppikoulun sisällä. Kouludemokratian suurimpia saavutuksia oli oppilaiden tupakkahuone. Äitini osallistuminen politiikkaan ja järjestötoimintaan taas opetti, miten paljon yhteisten unelmien toteuttaminen syö aikaa perheeltä. Lue lisää »
Euroopassa vallitsee tällä hetkellä globaali pakolaiskriisi, jolla on laajat vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntiin. Crisis Management Initiativen (CMI) toiminnanjohtaja Tuija Talvitien mukaan akuutin hätätilanteen keskellä pitäisi kääntää katse syvempien ongelmien ratkaisemiseen. – Ei voida ajatella niin, että investoidaan vain hätäapuun. On erittäin tärkeää saada pakolaisille turvalliset olosuhteet, vaatteita ja katto pään päälle. Samaan aikaan on kuitenkin mietittävä, mistä tämä ongelmatilanne kumpuaa. Juurisyihin puuttuminen tuo tulosta ja siinä globaalissa työssä Suomenkin on oltava mukana. Lue lisää »
