Johannes Brofeldt, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Juhani Aho, syntyi herännäismyönteiseen perheeseen Lapinlahdella vuonna 1861. Lapinlahdelta tie vei Kuopion lyseon kautta Helsinkiin, Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon, jonne hän kirjautui opiskelemaan suomen kieltä, kirjallisuutta sekä historiaa.

Yliopisto-opiskelujen ohella hän aloitteli uraansa kirjailijana. 1880-luvun vilkas lehtikulttuuri tarjosi Juhani Aholle mahdollisuuden työskentelyyn opiskelujen ohessa, mutta myös hyvän mahdollisuuden julkaista luonnoksia teksteistään ja kerätä sitä kautta palautetta. Lehdistö toimi myös politiikan näyttämönä, mikä sopi hyvin nuorelle ja radikaalille Aholle. Ahon suhde sanomalehtiin jatkui läpi elämän niin toimittajan ammatissa kuin myös lehtien perustajan roolissa. Tunnetuin lehti, jota Aho oli perustamassa, on nykyisen Helsingin Sanomien edeltäjä, Päivälehti.  

Juhani Aho ei saanut koskaan virallista yliopistotutkintoa valmiiksi vaan luopui opinnoistaan vuonna 1884 ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi. Tästä alkaneeseen aikakauteen sijoittuvat Ahon kuuluisimmat ja kiitellyimmät teokset, kuten Rautatie, Papin tytär ja Papin rouva.

Perheen perustaminen ja elämän vakiinnuttaminen tuli ajankohtaiseksi Pariisin matkan jälkeen 1890-luvun alussa. Hän meni naimisiin vuonna 1891 taidemaalari Venny Soldanin kanssa ja he muuttivat vuosisadan loppupuolella Tuusulanjärven rannalle. Myöhemmin Tuusulanjärven rannalle muutti myös muita taiteilijasieluja, kuten Eero Järnefelt ja Jean Sibelius.

Vuosisadan vaihde ja käynnistyneet sortokaudet vetivät Ahon jälleen mukaan politiikkaan. Aho otti kantaa asioihin voimakkaan radikaalisti ja joutui sen johdosta poistumaan vuodeksi maasta perheensä kanssa. Vuosi kului Itävallan ja Italian alueella. Tuloksena oli useita tekstejä matkakirjoista proosaan.

Matkasta ja sen aikaisesta tuotannosta alkoi uusi vaihe Juhani Ahon elämässä. Ahosta tuli Suomen Kansallisteatterin johtokunnan jäsen, ja hän sai lukuisia luottamustehtäviä muun muassa Suomen Kirjailijaliitossa ja Suomalaisessa Kirjallisuuden seurassa. Luottamustehtäviensä kautta hän pääsi vaikuttamaan kirja-alan rahoitukseen, ja erityisesti käännöstyön pysyvämpi rahoitus lähti käyntiin osittain hänen ansiostaan. Vuonna 1907 Aholle myönnettiin Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston kunniatohtorin arvonimi. Hän ja samaan aikaan arvonimen saanut Paavo Cajander olivat ensimmäiset kirjailijat, jotka yliopisto nimesi kunniatohtoreiksi. Samana vuonna hän myös suomensi nimensä Johannes Brofeldtistä Juhani Ahoksi.

50-vuotissyntymäpäivänään Aho oli saavuttanut kansallisen merkkihenkilön aseman, ja hänen syntymäpäiviään juhlittiin kansallisena juhlapyhänä. Aho ei kuitenkaan itse ollut juhlittavana pääkaupungissa vaan kalastamassa Viitasaaren Huopanassa. Kalastuksesta oli tullut hänelle tärkeä loma-ajan harrastus, ja se jatkui sellaisena aina 1920-luvulle asti. Hän oli valmistelemassa kirjaa kalastuksen ympärille, mutta se ei ehtinyt valmistua hänen elinaikanaan vaan julkaistiin postuumisti vuonna 1921.

Lähteet:

• Juhani Niemi, ”Aho, Juhani”. Kansallisbiografia-verkkoartikkeli. Luettu 27.3.2015.
• Wikipedia, ”Juhani Aho”.Wikipedia-verkkojulkaisu. Luettu 27.3.2015.
• Juhani Ahon Seura ry, ”Juhani Aho”. Verkkoartikkeli. Luettu 27.3.2015.
• Lainaus:  Juhani Niemi, Kansallisbiografian verkkoartikkeli Juhani Ahosta