Pehr Evind Svinhufvud oli melkein koko 1920-luvun syrjässä poliittisesta elämästä. Hän työskenteli toimitusjohtajana pankissa, mutta kun se ei saanut tuulta allensa, niin hän siirtyi harrastamaan maanviljelystä Luumäelle. Svinhufvud osallistui aktiivisesti kuitenkin suojeluskuntatoimintaan.

Vasta 1920-luvun loppupuolella Svinhufvud palasi mukaan politiikkaan. Hänestä tuli suoraan pääministeri istuvan presidentin, Lauri Kristian Relanderin pyynnöstä. Vain vuosi myöhemmin hänestä tuli Suomen tasavallan presidentti, kun hän voitti vain kahdella valitsijamiesäänellä Kaarlo Juha Ståhlbergin. Presidenttinä Svinhufvud erosi edeltäjästään muun muassa sillä, että hän ei tehnyt virallisia valtiovierailuja ja epävirallisiakin vain muutamia. Kyse ei ollut ulkopoliittisten asioiden kiinnostamattomuudesta vaan enemmän johtamistyylistä. Svinhufvud muotoili suuret linjat ja käytännön toteutus jäi ministereiden vastuulle.

Sisäpoliittisesti Svinhufvud pyrki aktiiviseen vaikuttamiseen ja hän pyrki henkilökohtaisesti osallistumaan Helsingin yliopistoa koskeneen kielikysymyksen ratkaisemiseen. Kysymyksen kiistakohtana olivat yliopistossa käytettävät kielet ja niiden suhde toisiinsa. Osa maalaisliitosta ja kokoomuslaisista pyrki täysin suomenkieliseen yliopistoon, kun taas vuoden 1934 hallitus ehdotti ruotsinkielisille professoreille kiintiötä. Kiista venyi pitkäksi ja saatiin ratkaistuksi vasta vuonna 1937, jolloin pääasialliseksi opetuskieleksi tuli suomi, mutta ruotsinkielisille professoreille saatiin kiintiöt.

Sisäpoliittisesti vaarallisin tilanne Svinhufvudin presidenttikaudella lienee ollut Lapuan liikkeen nousu ja siitä seurannut Mäntsälän kapina, johon osallistui paljon suojeluskuntalaisia. Tilanne kosketti Svinhufvudia henkilökohtaisesti, koska hänen poikansa Eino oli liittymässä kapinoijien joukkoon. Svinhufvud ei kuitenkaan sitä sallinut, vaan esti poikansa lähdön. Svinhufvudin oma vastustus kapinaa kohtaan ei noussut hänen sympatiasta kommunismia tai vasemmistoa kohtaan, vaan hänelle Mäntsälän kapina näyttäytyi niskurointina laillista hallitusvaltaa vastaan. Kuuluisaksi nousseessa radiopuheessaan Svinhufvud onnistui vetoamaan tavalliseen kansaan ja taittamaan kapinan selkärangan maaliskuussa 1932.

Lähteet:

Martti Häikiö, ”Svinhufvud, Pehr Evind.” Kansallisbiografia-verkkoartikkeli. Viitattu 2.6.2015.

Wikipedia, ”P.E.Svinhufvud”. Wikipedia-verkkoartikkeli. Viitattu 2.6.2015.

Wikipedia, ”Svinhufvud af Qvalstad”. Wikipedia-verkkoartikkeli. Viitattu 2.6.2015.

Wikipedia, ”Suomen kielipolitiikka: Itsenäisyyden aika.” Viitattu 2.6.2015.

P.E. Svinhufvudin muistosäätiön verkkosivut. Luettu 2.6.2015.