Pappis- ja virkamiessuvusta polveutuva Johan Vilhelm Snellman kirjoittautui yliopistoon vuonna 1822. Hänen oli alun perin tarkoitus opiskella papiksi. Keskeytettyään välillä opintonsa taloudellisten vaikeuksien takia Snellman kuitenkin päätti opiskella filosofian kandidaatiksi. Juuri filosofina hänet muistetaankin parhaiten.

Snellman opiskeli yliopistossa laajasti eri oppiaineita, muun muassa filosofiaa, historiaa, kirjallisuutta ja luonnontieteitäkin. Opiskeluvuosina hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat muun muassa Johan Ludvig Runeberg, Elias Lönnrot ja Fredrik Cygnaeus. Yhdessä heidän kanssaan Snellman osallistui valmistuttuaan vuonna 1831 tiiviisti Lauantaiseuran toimintaan. Snellman oli seuran vuonna 1837 loppuneen toiminnan viimeisinä vuosina ratkaiseva keskustelunjohtaja.

Lauantaiseuran pääasiallinen tarkoitus oli suomalaisen kulttuurin kehittäminen ja sen puolesta puhuminen. Sen äänenkannattaja oli Runebergin julkaisema Helsingfors Morgonblad, johon Snellman ei kuitenkaan kirjoittanut. Snellman oli sen sijaan Matti Klingen mukaan koko ylioppilaskunnan epävirallinen henkinen johtaja.

Snellmanin erikoisosaaminen akateemisissa piireissä oli filosofia, erityisesti hegeliläinen kansallisvaltion aate. Hän pyrki kansallismielisen valistuksen levittämiseen muun muassa vuosina 1844–1846 ilmestyneessä Saima-lehdessään. Viranomaiset lakkauttivat lehden yhteiskuntakriittisen sisällön vuoksi.

Politiikassa Snellman toimi senaattorina 1863–1868 sekä useilla valtiopäivillä. Snellman oli fennomaani. Hänen tärkein tavoitteensa politiikassa oli suomen kielen aseman parantaminen. Snellmanin kantava ajatus oli, että Suomen kansakunnan kehitys oli mahdollista ainoastaan suomen kielen aseman parannuttua. Hänen suurin käytännön saavutuksensa kielipolitiikassa oli vuoden 1863 kielireskripti. Sen johdosta virastoissa ja tuomioistuimissa pystyi asioimaan suomenkielisillä asiakirjoilla. Lisäksi asetuksessa säädettiin, että 20 vuoden kuluttua kaikkien valtion elimien tuli pystyä itse tuottamaan suomenkielisiä asiakirjoja.

Snellmanin toinen suuri poliittinen saavutus oli vuoden 1865 rahauudistus. Siinä säädettiin Suomen hopeamarkka suuriruhtinaskunnan ainoaksi viralliseksi rahayksiköksi, jonka myötä Suomi saavutti rahataloudellisen itsenäisyyden.

Tänä päivänä Snellman muistetaan ennen kaikkea suomalaisen kansallisuusaatteen kehittäjänä ja puolestapuhujana. Hänestä tuli liikkeen aatteellinen johtaja, jonka nimeä on käytetty vielä hänen kuolemansa jälkeen suomalaiskansallisissa hankkeissa.

Lähteet:

• P. Rommi & M. Pohls, ”Poliittisen fennomanian synty ja nousu”, teoksessa P. Tommila (red.), Herää Suomi, Kuopio 1989.
• J. Mylly, Kansallinen projekti. Historiankirjoitus ja politiikka autonomisessa Suomessa, Turku 2002.
• Matti Klinge, Snellman, Johan Vilhelm, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 11.5.2015.
• J. V. Snellman, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 11.5.2015.