Takaisin

Hanna Snellman

16.4.1961, Sodankylä

Filosofian maisteri 1986 ja filosofian tohtori 1997 (kansatiede), Helsingin yliopisto

Kansatieteen professori 2012–, varadekaani 2014–2016, dekaanin sijainen 2014–2015, dekaani 2017–, Helsingin yliopisto

Suomalais-ugrilaisen kansatieteen assistentti 1987–2004, Helsingin yliopisto
Kulttuuriantropologian vs. assistentti 1991, Oulun yliopisto
Akatemiatutkija 2004–2007 ja Kollegiumtutkija 2008, Helsingin yliopisto
Finnish Chair 2007, Lakehead University, Kanada
Etnologian professori 2009–2012, Jyväskylän yliopisto

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Kuva: Ari Aalto
Tekstit: Hanna Snellman, Riitta-Ilona Hurmerinta (toim.)

Kansatiede taipuu moneen

Tieteenalana kansatiede syntyi kansallisen projektin lapsena ja ”kansallinen” oli se argumentti, jolla juuri itsenäistyneessä valtiossa vedottiin päättäjiin.  Kansatieteen professuuri perustettiin itsenäisen Suomen kunniaksi vuonna 1921. Professuuri ei kuitenkaan ollut pelkästään kansallinen, sillä 2000-luvulle saakka professuurissa oli etuliite suomalais-ugrilainen.

– Nykykansatiede soveltuu erinomaisesti suurten globaalien haasteiden pohtimiseen tutkimuksen keinoin. Omissa siirtolaisiin liittyvissä tutkimuksissani olen tarkastellut suomalaisia maahanmuuttajina Ruotsissa ja Kanadassa. Maahanmuuttajiin liittyvä teoreettinen tutkimuskirjallisuus on tuonut tutkimukseeni aivan uuden ulottuvuuden, kertoo professori Hanna Snellman.

Tutkimuksissaan Snellman on sivunnut monta kertaa kansatieteen historiaa. Artikkelissaan ”Kansatieteellisten karttojen takaa” teoksessa Kotiseutu ja kansakunta. Miten suomalaista historiaa on rakennettu (toim. Pirjo Markkola, Hanna Snellman ja Ann-Catrin Östman, SKS 2014) hän kertoo, millä tavoin Kansallismuseon kansatieteellinen kyselytoiminta rakentui ja miten kyselyt toimivat suhteessa aikansa metodeihin ja teorioihin.

Snellmanin tutkimuksiin liittyy ripaus tieteenalan hiljaista tietoa ja oppihistoriaa.

– Edeltäjäni, kansatieteen professorina vuodet 1980–2010 toiminut emeritusprofessori Juhani U.E. Lehtonen luovutti aineiston minulle kertoen, että kokoelma on täydellinen. Hän oli aikoinaan saanut 1950–1970-luvuilla painetut ensimmäiset kyselylehdet kyselytoiminnan alkuunpanijalta ja edeltäjältään, kansatieteen professori Niilo Valoselta.  Lehtonen oli itse täydentänyt kokoelmaa niin kauan kuin Museoviraston kyselytoiminta jatkui vuosituhannen vaihteeseen saakka.

Hanna Snellmanin mukaan metodologisen nationalismin, tutkimuksen kiinnittymisestä kansallisvaltion viitekehykseen, näkökulmasta aineisto on mielenkiintoinen.

– Kyselyillä selvästi haluttiin etsiä tietoa Suomesta ja jopa pönkittää ajatusta erityisestä suomalaisuudesta sen puhtaimmassa muodossa ajalta, jolloin uudet tuulet, kaupungistuminen ja teollistuminen eivät vielä olleet muuttaneet eräänlaista ”alkusuomalaisuutta”. Kansatieteellisissä kartoissa oli mukana ruotsinpuoleinen Torniojokilaakso ja Itä-Karjala ja joskus myös Värmlanti. Piirtämällä Suomi-neito kaksikätiseksi tehtiin myös politiikkaa.

Hanna Snellman Kiinassa 2014. Taustalla Xiamenin yliopiston kampusta. Kuvaaja: Nello Angerilli​
Hanna Snellman Kiinassa 2014. Taustalla Xiamenin yliopiston kampusta. Kuvaaja: Nello Angerilli​

 

Takaisin